Parisuhteen haasteet lapsiperheissä

Useimmat ihmiset haluavat lapsia itselleen, mahdollisesti lapsesta tai nuoresta alkaenkin. Osa ihmisistä toisaalta voi vastustaa ajatusta, syystä tai toisesta – mutta jossain vaiheessa, yleensä sopivan kumppanin löydyttyä, mieli muuttuukin. Ikävä kyllä, kaikki ihmiset eivät pysty saamaan lapsia, vaikka kuinka niitä haluaisivat ja olisivat hyviä vanhempiakin.

Kun lapset tulevat mukaan parin elämään, se myös lopullisesti muuttuu. Kasvavasta lapsesta, myöhemmin mahdollisista sisaruksista on huolehdittava. Uusioperheissä on oma tilanteensa, kun elämät yhdistetään. Lapset antavat elämään valtavan rikkauden, sisällön ja tunteen jatkuvuudesta. Lapset myös voivat laittaa parin keskinäiset välit todella kovalle koetukselle. Itsessään lasten olemassaolo perheessä harvemmin aiheuttaa eron, mutta lapsiperheen arkeen liittyvät vaikeudet voivat uhata muuten heikkoa parisuhdetta. Esimerkiksi parin kahdenkeskeisen ajan väheneminen voi jo johtaa etääntymiseen. Puolisot saattavat kokea, ettei yhteyttä toiseen enää ole. Usein seksuaalisuuden toteuttaminen kärsii myös.

Avio- ja avoerojen määrät ovat surullisen suuret. Laskentatavasta riippuen noin puolet liitoista päättyy eroon. Tämä, jo viime vuosien aikana vakioitunut määrä, vaikuttaa pitkälti myös olevan hyväksytty tosiasia: näin nyt vaan käy parisuhteille. Lisäksi syntyneiden vauvojen määrä Suomessa on tällä hetkellä poikkeuksellisen alhainen. Se on samaa luokkaa kuin 1860-luvun lopun nälkävuosina, jolloin yhteiskunnan aineelliset olosuhteet olivat aivan toisenlaiset. Jokin meidän yhteiskuntamme ilmapiirissä on pielessä, kun parit eivät lapsia halua tai uskalla hankkia, aineellisesta yltäkylläisyydestä huolimatta.

On myös valitettavaa, että monet parit, joilla on lapsia, ei aina selviä yhdessä. Mitä tehdä asian eteen? Kaiken perusta on tietysti yhteiskunnan arvot. Lasten hankintaa ja niiden kasvatusta, edelleen perheiden hyvinvointia, tulee tukea muutenkin kuin juhlapuheissa, todellisilla käytännön toimilla. Pelkkä erojen suuri määrä, saattaa osaltaan pelottaa pareja. Kun tuokaan pari ei kestänyt lapsiperheen arkea, miksi meidän kävisi paremmin? Jo yleinen asennemuutos auttaisi: vaikeista tilanteista on mahdollisuus selvitä.

Yhteiskunnan tuella voidaan auttaa jo lapsia hankkineiden perheiden vanhempien hyvinvointia ja parisuhdetta, ainakin taloudellisesti. Tästä huolimatta, vaikka yhteiskunnan antamat olosuhteet olisivat hyvätkin, parit voivat tietysti joutua ongelmiin keskinäisissä väleissään. Esimerkkinä mainittakoon heikko sosiaalinen turvaverkko, kuten kaukana asuvat sukulaiset ja ystävät.

Terveydenhuollon rooli on tärkeä. Mitä aiemmin terveydenhuollon ammattilaisten interventio huonontuneeseen parisuhteeseen tehdään, sen parempi. Asia tulee rohkeasti ottaa esille esimerkiksi lastenlääkärin vastaanotolla, työterveydessä tai muiden erikoislääkärikäyntien yhteydessä. Terapia-apua kannattaa tarvittaessa tarjota ja madaltaa sen kynnystä. Useissa tapauksissa ylivoimaisilta tuntuvat parisuhdeongelmat muuttuvat tavallisen ihmisen mittaisiksi, normaaliin elämään kuuluviksi asioiksi, eivätkä enää tunnu ylivoimaisen raskaan kivireen vetämiseltä. Tulee muistaa, että onneksi kyse on useimmiten parisuhteen ongelmien ratkaisusta, ei jommankumman tai molempien vakavista henkilökohtaisista mielenterveysongelmista. Ikävä kyllä pitkittyneissä parisuhdeongelmissa myös henkilötason murheet, kuten vakava masennus voivat astua kuvaan. Siksi apua kannattaa ajoissa hakea, jo lasten takia.