Jussi Nissisen haastattelu 26.7.2017

Jussi Nissinen

Pääteemoina

  1. Elämänhallinta
  2. Onnellisen parisuhteen ainekset
  3. Riittävän hyvä seksuaalisuus

Kysymykset lihavoidusti

Mistä muodostuu hyvä elämänhallinta?

Elämää ei voi täysin hallita, mutta me voimme vaikuttaa omiin tekoihimme, valintoihimme ja omiin tunteisiimme. Myös omaan ajatteluumme voimme vaikuttaa. Olemme osa luontoa ja ihmissuhteita. Me emme voi omassa päässämme yksin ratkaista asioita, vaan olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Kehitymme koko ajan suhteessa lähellä oleviin ihmisiin: vanhempiimme, sisaruksiimme ja ikätovereihimme koulussa ja harrastuksissamme. Myöhemmin myös mahdollinen parisuhde on meille merkittävä kasvun paikka. Olemme niissä koko ajan oppimisprosessissa. Siihen vaikuttaa se, miten meihin on suhtauduttu ja miten suhtaudumme muihin ihmisiin. Merkittävää on, kasvaako meissä kyky pitää huolta omista tarpeistamme ja opimmeko tunnistamaan toisten todellisia tarpeita.

Turvallinen toisen läheisyys on meille ehkä kaikkein haavoittuvin tarpeemme. Uskallanko tuoda sen esille haavoittuvuuteni ja miten teen sen? Entä kun toisen käyttäytyminen satuttaa? Miten reagoin siihen? Voinko sanoa, että se mitä teit, sattui minuun? Sillä tavalla voin olla kontaktissa omiin perustarpeisiini. Ei anneta ikävältä tuntuvien asioiden turhaan muhia päässämme vaan pystymme ilmaisemaan tunteemme niille, joihin ne liittyvät.

 

Riittävällä rohkeudella?

Kyllä, riittävä rohkeus. Häpeä voi lamauttaa rohkeuttamme, jos vaikkapa lapsuudessa ei ole saanut riittävästi hyväksyntää omana itsenään. Jos huomaa aikuisena, että ei arvosta itseään ja pakenee perustarpeitaan, olisi hyvä tutkia mihin se voisi liittyä. Voin kysyä, millä tavoin kohtelen itseäni? Laitanko itseni piiloon? Antaisinko parhaan ystäväni kohdella itseään samalla tavoin? Voisinko ryhtyä itselleni arvostavaksi ja rohkaisevaksi ystäväksi?

 

Kukaan ihminen ei ole ilmeisesti suojassa näiltä?

Ei, joskus, kun teen terapiatyötä, saatan sanoa: ”Olen vihainen puolestasi. Kuinka kohtelet itseäsi tällä tavalla?” Joskus tarvitaan joku, joka herättelee, että sinulla on ihan sama ihmisarvo kuin työkavereillasi tai puolisollasi tai kellä tahansa. ”Miksi suostut pitämään itseäsi noin huonossa asemassa?” Taustalla voi olla koulukiusaamista tai sitä vanhemmat ovat kohdelleet huonommin kuin muita sisaruksia. Siitäkin voi selvitä. Kun tämän tunnistaa, itsensä arvostamista voi harjoitella ihmissuhteissaan. Rohkeutta toki tarvitaan siinä, että irrottautuu ihmissuhteista, joissa ei saa arvostusta omana itsenään, ja uskallusta tarvitaan siinä että lähestyy ihmisiä joilla on kyky arvostaa sekä itseään että läheisiään.

 

Persoonasi aikojen alussa ja lapsuus, tämäkö on se yhdistelmä, jolla ihminen lähtee liikkeelle?

Kyllä, mutta me emme ole sen vankeja. Kun terapiatyössä kohtaan elämän hallinnan ja itsearvostuksen vaikeuksia, niin monilla lapsuuden ympäristö tai koulukiusaaminen ovat vieneet itsetuntoa ja hallinnan tunnetta elämästä. Joillekin se näkyy vetäytymisenä, joillekin taas ylenpalttisena aggressiivisuutena. Joko ei puolusta omia rajojaan tai hyökkää muita vastaan.

 

Automaattiohjauksella elämä läpi, sinulla voi olla hyvä elämä tai huono tai jotain sieltä väliltä. Mutta onko järkevä tavoite yrittää päästä itsereflektoivaan toimintatapaan omassa elämässä?

Kyllä, nähdä elämä niin, että voin vaikuttaa asioihini paljon, mutta minun pitää avoimesti tutkia mitä asenteeni ja tekoni vaikuttavat ympäristööni ja itseeni. Olen ehkä ollut itse vaikuttamassa tapahtuneisiin riitoihin ja ongelmiin. On tarpeen pohtia ja kyseenalaistaa omia ajatuksia ja tiettyjä tunnereaktioita, ja tutkia, mihin ne perustuvat. Saatan usein syyttää puolisoa tai kumppania tai ystävää siitä, että hän teki noin. Mutta minähän olin jo tehnyt jonkin tulkinnan siitä mitä hän teki. Me teemme hyvin paljon tulkintoja toisistamme menneisyyden kokemusten perusteella ja hyvin usein teemme vääriä tulkintoja. Kuvittelemme, että tuo ihminen ajattelee samoin kuin minä tai kuin joku minua huonosti kohdellut ihminen. Mutta meidän pitäisi kysyä, mitä oikeasti tarkoitit ja mitä mielessäsi liikkui, kun tein noin, pyysit tuota tai et halunnutkaan tätä. Mitä nämä asiat sinulle merkitsevät?

 

Onko ilmiongelman alla yleensä on jotain muuta? Varsinkin jos toistuvasti ihminen kohtaa ongelmia?

Kyllä, parisuhteessa tai myös työyhteisössä tapahtuvissa toistuvassa konfliktitilanteissa kannattaa miettiä, mikä saa minut ja vastapuolen kiihtymään tai perääntymään. Usein se osuu kummassakin johonkin arkaan paikkaan. Silloin kun kiihdyn kovasti tai vetäydyn, on parempi, etten lähde ensimmäisenä syyllistämään toista vaan tutkailen, mihin toisen toiminta osui minun elämässäni ja mihin minun toimintani toisessa? Sitten voin kysyä, että mitä tarkoitit, kun sanoit noin. Mihin sinä siinä reagoit? Millä tavalla ymmärsit minun toimintani? Voidaan kysyä kaverilta, puolisolta, partnerilta, miten sinä ymmärsit sen, kun minä kiihdyin? Lähdemme tarkistamaan mitä meissä tapahtuu pinnan alla sen sijaan että antaisimme automaattisten taistele/pakene reaktioiden hallita toimintaamme. Meidän viestinnässämme tapahtuu hyvin paljon harhaan johtavia pikatulkintoja.

 

Kunnollinen dialogi myös parisuhteessa?

Kyllä. Parisuhde on elämän mittainen oppimisprosessi. Kun tapaamme uuden kiinnostavalta tuntuvan ihmisen, luomme nopeasti mielikuvia. Olisiko tuo ihanteellinen partneri minulle? Ehkä jo vähän ihannoinkin sitä ihmistä ja sijoitan häneen monia asioita, joita hänessä ei ehkä ole olemassakaan. Mutta hän muistuttaa jotain, mitä haluamme, ja oletamme että tarpeemme voisivat toteutua hänen parissaan. Alkuhuuman jälkeen meidän pitäisi oppia tuntemaan ihminen sellaisena kuin hän on oman historiansa tuloksena, hänen kasvunsa ihmisenä. Mitä hän on oppinut pelkäämään muissa ja mitä vailla hän on ollut? Eli parisuhde on jatkuva eräänlainen oppimisen jatkumo. Olen itse omassa parisuhteessani huomannut koko ajan uutta opittavaa kumppanistani, oppi ei koskaan tule valmiiksi.

 

Välillä on täysi työ selvitä itsensä kanssa. Toista ei voi koskaan täysin ymmärtää ja päästä sisälle häneen. Mutta sitä kannattanee yrittää, mitä toinen ajattelee, todella kuuntelet häntä etkä kierrätä hänen sanojaan itsesi kautta?

Kyllä. Ja siinähän tapahtuu se, että alat ymmärtää myös itseäsi enemmän pikkuhiljaa. Aina kun kuuntelee toista, ajatukset lähtevät liikkeelle ja niissä voi olla sellaista, jotka kolahtavat sinuun itseesi. Keskinäinen kunnioitus mahdollistaa, että toinen voi vapaasti ja avoimesti, turvallisesti kertoa, miten hän kokee asiat. Silloin se luo minulle mahdollisuuden reflektoida sitä, miten itse asiat koen. Me olemme loppuun asti itsellemmekin arvoituksia. Olemme luoneet tietyn kuvan tai tiettyjä kuvia itsestämme ja sanoisin että ne kuvat ovat vajavaisia. Toisen kautta voin oppia tuntemaan itseäni aina lisää. Löydän itsestäni unohtuneita tai kesken jääneitä puolia ja saan tilaa uusille avauksille.

 

Eli toinen parisuhteessa antaa usein jonkun yllättävänkin asian ja sitten hoksaat, näinhän se onkin?

Kyllä, sillä tavalla, kun rohkeasti näkisimme parisuhteen uudelleenoppimisen maailmana. Helpostihan käy, että me alamme odottaa partnerilta tiettyjä asioita, miksi se ei tee noin, miksi se nyt tekeekin näin? Ja miksi se esimerkiksi ripustaa pyykit nyt tuolla tavoin, täysin käsittämättömällä tavalla. Tai laittaa astiat näin, miksi se ei suostu tekemään niin kuin minä olen tottunut? Hän tykkääkin laittaa ne omalla tavallaan ja hänelle tulee hyvä olo, kun hän tekee niin. Vaikka minusta se olisi ihan käsittämätöntä. Se on hänen maailmaansa ja se että hyväksyn hänen erilaisuutensa, niin siitä alkaa myös hänen kunnioittamisensa. Me emme voi toista kunnioittaa ennen kuin hyväksymme hänen erilaisuutensa.

 

Miten näet eri elämänvaiheiden merkityksen? Jos ajatellaan, että ihminen on teini, sitten 20…30 välissä, mennään ajassa eteenpäin, miten tätä elämää kannattaisi elää?  

Teinivuodet ovat sitä aikaa, että otetaan asioita haltuun. Se on hirvittävän jännää aikaa, myös kaikki maailman tuska on usein mukana. Ideologiat syntyvät, miten toivoisi maailman olevan. Se on hyvää aikaa tietyllä tavalla. Ehkä ollaan myös idealistisia eli se, miten asioiden pitäisi olla, tulee aika voimakkaana ja kuitenkaan asioita ei vielä täysin ymmärrä. Siinä mielessä se on hyvin ristiriitainenkin kausi.  Mutta kun mennään työelämään ja parisuhteeseen, tuleekin aika suorittava vaihe. Minun täytyy lunastaa paikkani opinnoissa ja työpaikalla, osoittaa osaamiseni siellä. Toki hyviä kaveruussuhteita syntyy myös paljon, jotka voivat olla tärkeä tuki ja varaventtiili. Parisuhteiden tai monisuhteiden ja perheen rakennustyö alkaa.

Kaveruussuhteiden merkitys on läpi elämän tärkeä. Voisimme purkaa ongelmiamme. Seksistä työvaikeuksiin ja kaikkea siltä väliltä. Se olisi ideaalitilanne. Parasta olisi, jos pystyisimme kehittämään kaveri/ystävyyssuhteissamme todella luottamuksellisia välejä ja keskinäistä kunnioitusta. Niistä on paua siinä, miten selvitä miehenä, naisena, muunsukupuolisena, miten selvitä työelämässä ja pari/monisuhteissa sellaisena kuin olet myös seksuaalisesti. Työelämä on tärkeätä toki ravinnon, toimeentulon ja sosiaalisen osallisuuden turvaajana. Pari/monisuhde on tärkeä turvan ja rakkauden tyyssijana. Oikeastaan nämä kolme ovat kaiken perusta: työ, pari/monisuhde ja kaveruus/ystävyys ja sitten tulee ihmisen seksuaalisuus. Jos ei ole pari/monisuhdetta, niin seksuaalisuus muuten toteutettuna on myös toki tärkeä osa ihmisyyttä ja hyvinvointia.

20…30 ikävuosien välissä, kaikki on vielä rakennusvaiheessa yleensä ja sitten 30…40 välillä alkaa ehkä jo vähän elämä rauhoittua. 40…50 välissä voidaan ruveta jo katsomaan taaksepäin, mutta tässä vaiheessa on vielä mahdollisuus uuden oppimiseen. Olen tehnyt töitä pitkään päihdehuollossa ja siellä olen huomannut että siinä 50 vuoden paikkeilla moni mies rupeaa katsomaan asioita hieman avarammin kuin aikaisemmin. Onko näyttämisen tarve ikään kuin helpottanut? Sitten voi jo vähän hengähtää ja ajatella asioita uudesta näkökulmasta.

Taikka jotkut miehet tekevät siten, että tulee uusi harrastus, moottoripyörä tai jotain sellaista. Ja usein naiset, 40…60 ikävuosien välillä, kun ne ovat kasvattaneet omat lapset, niistä tulee hyvin rohkeita. Monta kertaa olen todennut, että naiset pystyvät miehiä rohkeammin kyseenalaistamaan tutuksi tulleita asioita. Johtuuko ehkä siitä, kun naiset ovat tehneet sen urakan, joka on tosi iso työmaa, että on kasvatettu lapset ja pidetty heistä huolta. Lapsethan kyseenalaistavat sinua jatkuvasti. Vanhempana joutuu tutustumaan sekä omiin vahvoihin puoliinsa että omiin heikkouksiinsa. Naiset usein vielä miehiä enemmän.

 

Eli naisten osalta tulee sitten loistavia kukoistuksia myös?

Kyllä, jollain tavalla naiset huomaavat pitää itsestään, sekä eroottisesti että muullakin tavalla huolta. Ja miehet ehkä, meillä olisi vähän opittavaa. Osa miehistä menee siihen suuntaan ja osa ei.

 

Naiset näyttävät saavat helpommin, vaikka työpaikoilta pysyviä ystäviä, vaikka työpaikat vaihtuvat. Miehillä taas tällöin tai eläköityessä ystävyyssuhteita ei jääkään jäljelle? Tekeekö mies jotain väärin?

Onko niin, ettei ole riittävästi huolta pidetty siitä työpaikan kaveriporukasta? Vai onko esimerkiksi nuoruuden kaveriporukka liian päihdekeskeinen? Päihdekeskeisyys on varmasti yksi merkittävistä miesten ongelmista. Jos yhdessä olo ja vapautuminen tapahtuvat vain alkoholin kautta ja sitten toteaakin, että juomisen seurauksena parisuhde tai työ vaarantuvat. Jos lopetan tai vähennän juomista, mistä löydän enää kavereita?

 

Entä sitten, jos päihdeongelmaa ei ole mutta miehellä on silti suppea kaveripiiri. Työpaikoilla myös miehet välttävät usein naisia enemmän sitä, ettei tulla liian läheisiksi kavereiksi?

Olisi hyvä rohkaistua vain tai että olisi joku porukka, jossa on helppo hengittää. Erilaiset yhdistykset ja harrastukset. Kyllähän suomalaisella miehellä on yksi selviytymisen malli, joka kulkee sukupolvelta toiselle: yksistään pärjääminen. Mies lähtee usein luonnon pariin, menee kalaan, menee metsään. Usein vaikka koira mukana. Tämänkin tyyppinen asia voi toimia. Monelle miehelle kaveripiirin korvaaja on todellakin luonto eri muodoissaan, luonto joka on elävä organismi. Siellä tapahtuu asioita, luonto hengittää. Tutkimukset osoittavat myös, että ihminen rauhoittuu luonnossa ja stressitaso laskee siellä. Jollain tavalla moni mies ei koe yksinäisyyttä metsässä.

 

Mennään seksuaalisuuteen, mitäpä sanoisit kokemuksellasi siitä, mikä takaa riittävän onnellisen seksuaalisuuden ihmisellä?

Se mikä parantaa edellytyksiä hyvään seksuaalisuuteen on lapsuus, minkälaiset eväät olemme saaneet. Ja edelleen aikuisina voimme vaikuttaa lapsiimme, minkälaiset eväät he saavat hyvälle seksuaalisuudelle. Alusta lähtien lasten olisi hyvä oppia kokemaan, että seksuaalisuus on asia, josta voi keskustella turvallisesti. 5…7 vuotiailla lapsilla voi olla jatkuvastikin pippeli ja pimppi mielessä. Niitä kosketellaan ja esitellään ja niistä puhutaan ja sitten seurataan miten aikuiset reagoivat. Vanhempien tulisi suhtautua siten, ettei näitä leikkejä kielletä muttei tehdä myöskään isoa numeroa puolin eikä toisin. Lapsi ei saa muita kiusata näillä. Mutta aina vastataan lasten kysymyksiin tällä alueella.

Se on se kaikkein tärkein asia. Mitä tahansa lapset kysyvät niin vastataan asiallisesti. Riittävän rehellisesti, lapsen ymmärtämällä kielellä. Tämä takaa sen, että mikä tahansa pulma tulee myöhemmin, ihminen voi sen kohdata. Meillä kaikilla on hyvin yksilöllinen seksuaalisuus. Mallit jotka tulevat eri puolilta, elokuvista, romaaneista ja lehdistä, eivät sovi kaikille. Kullekin meistä syntyy henkilökohtainen seksuaalinen käsikirjoitus siitä, mikä kiinnostaa ja tuntuu hyvältä. Siksi on tärkeää, että opimme tulemaan sinuiksi oman seksuaalisuutemme kanssa ja pystymme puhumaan siitä, vaikka jollekin hyvälle kaverille tai jos olen parisuhteessa, niin kumppanille. Mistä kukin on oppinut tykkäämään seksuaalisuudessa. Kiinnostaako sinua tämmöinen seksuaalisuus vai minkälainen sinun seksuaalisuutesi on? Edelleenkin mennään aika paljon ns. käsikopelolla, jolloin kumpikin saattaa alkaa teeskennellä mitä kuvittelee toisen haluavan.

Jos ei ole ollut mahdollisuutta tutkia itseään, mistä pitää, lähtee toteuttamaan esimerkiksi pornosta opittua mallia, että seksi seksi on vain yhdyntää ja vain tietyissä asennoissa tapahtuvaa yhdyntää. Ihminen ei ole riittävästi uskaltanut tutustumaan omaan kehoonsa ja antamaan partnerinsa opettaa mitä muuta voisi kokeilla. Myös parisuhteessa olisi hyvä olla riittävän avoin uusille asioille. Ettei se ole vain näin, vaan avataan ovia, voisiko se olla tätä myös? Kuten parisuhteessa muutenkin, tietoisuus siitä mikä musta tuntuu hyvältä ja mikä toisesta tuntuu hyvältä, voi rikastua. Voisiko se tuntua minusta hyvältä mikä sinusta tuntuu hyvältä. Eli yhdessä tutkitaan seksuaalisuutta ja mietitään, miten se voisi vielä laajentua tai syventyä parisuhteen aikana.

 

Mitä mieltä olet median vaikutuksesta. Asiallinen tieto on aina hyödyksi mutta on paljon muunkinlaista tietoa? Kirjavaa ohjeistusta on, vaikka lehdissä hyvin paljon ja lisäksi mm. erilaiset verkon keskustelufoorumit. Luodaan malleja, että keskimäärin ihmiset tekevät näin seksin suhteen?

Kyllä, emme voi välttyä näiltä jutuilta, mikä tarkoittaa sitä, että niille täytyy olla kysyntää. Sillä tavalla ihmisillä on tarve keskustella ja jostain saada tietoa, rohkaisua viikonlopuksi. Mutta todellakin, auttavatko nämä ihmisiä oikeasti keskustelemaan keskenään. Vai antavatko ne vääriä malleja, aletaan liikaa tehdä temppuja niin sanotusti. Parhaimmillaan ne voivat toimia luvanantajana, tämmöistäkin voi tehdä ja se on mahdollista.  Hyvä puoli on juuri tässä, mikä varmaan monella toimittajalla onkin mielessä, annetaan lupa kokeilla erilaisia asioita, kunhan niistä ei tule temppuja. Seksi on parhaimmillaan keskinäistä leikillistä uteliaisuutta. Lupa ei saa koskaan tulla vain itselle vaan myös kumppanilla on oltava oma sisäinen lupansa. Harjoitellaan asioista puhumista kumppanin kanssa.

 

Usein tuntuu, että naiset ovat hyvin kriittisiä omalle vartalolleen jo nuoresta lähtien. Miehen silmissä mitään ongelmaa ei ole eikä tulekaan, vaikka nainen on ikääntynytkin. Miehillä taas puolestaan usein voimakas erektiokeskeisyys ohjaa voimakkaasti seksuaalisuutta?

Kyllä, pornon malli on huono. Miehillä on valtava kalu ja erektio, naiset puolestaan ovat hyvin trimmattuja. Mallit ovat hyvin epärealistisia. Lisäksi lehdissä on jatkuvasti laihdutusohjeita, miten pudotat kilojasi.  Kulttuurimme on hyvin vartalonmuokkauskeskeinen, jolloin naisille hyvin helposti tulee voimattomuuden tunne, joka vie iloa pois.  Miehillä puolestaan juuri erektiokeskeisyys on usein liian keskeistä. Osa miehistä on myös oppinut, että partnerin vartalon pitää olla tietynlainen. Varsinkin nuoret keski-ikäiset miehet voivat olla hyvin ankaria sille, jos naisen vartalo on muuttunut ajan kuluessa. ”Tuon näköisen naisen kanssa en alkanut seurustella, voisitko tehdä jotain vartalollesi, minulla ei enää seiso sinun kanssasi.” Tähän olen törmännyt. Edellytetään, että nainen käy jatkuvasti salilla ja trimmaa vartaloaan. Puoliso nähdään pitkälti seksifantasioiden objektina.

Naisten puolelta taas välillä kuulee, että mies jolla ei seiso on luuseri. Mies jolla kalu on pieni, ei vaan tyydytä. Naisista löytyy myös näitä asenteita ja moni mies on menettänyt miehisen itsetuntonsa ns. kastroivan katseen alla. Sen jälkeen mies on hyvin varovainen seksin suhteen. Laidasta laitaan kylmää asennoitumista löytyy.

Kun puhutaan elämänhallinnasta, niin on hyvä tunnistaa vastuumme siitä, miten paljon vahinkoa voimme tehdä toiselle ihmiselle arvostelemalla hänen vartaloaan, penistään tai eroottista suorituskykyään.. Ihmisestä löytyy yllättävän paljon julmuutta ja itsekästä vallankäyttöä. Se kääntyy myös itseään vastaan. Kun puuttuu kyky rakentaa hyviä suhteita, joutuu jatkuvasti pettymään. Parisuhteessa meidän tulee kannustaa, rohkaista ja kunnioittaa toinen toistamme, silloin autamme toisiamme kasvamaan myös seksuaalisuudessamme.

 

Miten näet tämän hetkisessä Suomessa tilanteen, kun mennään perusheteromallista pois, onko tilanne riittävän hyvä, vai ovatko esimerkiksi maantieteelliset erot merkittäviä edelleenkin suuret, suhteessa moninaisuuteen?

Erot ovat edelleenkin suuret. Työni kautta olen todennut, miten henkisesti ahtaalla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret edelleenkin ovat. Edelleen he joutuvat koko ajan miettimään eri yhteyksissä tulenko nähdyksi ja hyväksytyksi itsenäni vai en. Moni heteronuori ei tule koskaan edes ajatelleeksi minkälainen tilanne voi olla.

 

Mitä sanot, lähteekö muutos parempaan liikkeelle lasten kasvatuksesta, koulujen antamasta opista?

Kyllä, nimenomaan siitä. Kun tulee vähemmistöjä loukkaavaa puhetta tai vastaavaa, siihen on puututtava heti. Ajattelen vaikka urheiluseurojen valmentajia tai kaikkia muita nimenomaan nuorten parissa työtä tekeviä ihmisiä, he ovat suuressa vastuussa. Juuri siellä tämä homottelu ja muu nimittely tulee nuorille aktiivisesti vastaan. Erityisesti yläasteikäisten opettajien ja valmentajien, nuorisotyöntekijöiden ja muiden tämän ikäisten nuorten kanssa tekemisissä olevien vastuu on keskeinen. Minkälaisen mallin he antavat, miehistä, naisista, transsukupuolisista ja muunsukupuolisista? Miten he puhuvat seksuaalisuudesta? Osa aikuisista ikävä kyllä lähtee kosimaan ”kovisnuorten” suosiota puhumalla vähemmistöön kuuluvista halveksivasti.  Aikuisten tulee sen sijaan tuoda esille, miten typerää pullistelua muita halveksiva puhe on, haastamalla loukkaavia puhetapoja. Kun aikuiset ja toiset nuoret todella puuttuvat näihin, sillä on vähitellen vaikutusta.

Lähdimme liikkeelle elämänhallinnasta. Elämä ei ole hallittavissa, mutta voimme jatkuvasti oppia lisää itsestämme, toisistamme, ihmisyhteistöistä ja luonnosta. Emme voi pakottaa itseämme eikä toisiamme etukäteen asetettuihin odotuksiin. Se sijaan voimme kehittyä tunnistamaan mitkä asiat ravitsevat omaa, toisten ja luonnon elämää ja mitkä sitä tuhoavat. Sen tiedon omaksuminen ja käyttäminen yhteisen hyvän puolesta on parasta elämänhallintaa.

Jouni Pölönen