Parisuhteen haasteet lapsiperheissä

    Useimmat ihmiset haluavat lapsia itselleen, mahdollisesti lapsesta tai nuoresta alkaenkin. Osa ihmisistä toisaalta voi vastustaa ajatusta, syystä tai toisesta – mutta jossain vaiheessa, yleensä sopivan kumppanin löydyttyä, mieli muuttuukin. Ikävä kyllä, kaikki ihmiset eivät pysty saamaan lapsia, vaikka kuinka niitä haluaisivat ja olisivat hyviä vanhempiakin.

    Kun lapset tulevat mukaan parin elämään, se myös lopullisesti muuttuu. Kasvavasta lapsesta, myöhemmin mahdollisista sisaruksista on huolehdittava. Uusioperheissä on oma tilanteensa, kun elämät yhdistetään. Lapset antavat elämään valtavan rikkauden, sisällön ja tunteen jatkuvuudesta. Lapset myös voivat laittaa parin keskinäiset välit todella kovalle koetukselle. Itsessään lasten olemassaolo perheessä harvemmin aiheuttaa eron, mutta lapsiperheen arkeen liittyvät vaikeudet voivat uhata muuten heikkoa parisuhdetta. Esimerkiksi parin kahdenkeskeisen ajan väheneminen voi jo johtaa etääntymiseen. Puolisot saattavat kokea, ettei yhteyttä toiseen enää ole. Usein seksuaalisuuden toteuttaminen kärsii myös.

    Avio- ja avoerojen määrät ovat surullisen suuret. Laskentatavasta riippuen noin puolet liitoista päättyy eroon. Tämä, jo viime vuosien aikana vakioitunut määrä, vaikuttaa pitkälti myös olevan hyväksytty tosiasia: näin nyt vaan käy parisuhteille. Lisäksi syntyneiden vauvojen määrä Suomessa on tällä hetkellä poikkeuksellisen alhainen. Se on samaa luokkaa kuin 1860-luvun lopun nälkävuosina, jolloin yhteiskunnan aineelliset olosuhteet olivat aivan toisenlaiset. Jokin meidän yhteiskuntamme ilmapiirissä on pielessä, kun parit eivät lapsia halua tai uskalla hankkia, aineellisesta yltäkylläisyydestä huolimatta.

    On myös valitettavaa, että monet parit, joilla on lapsia, ei aina selviä yhdessä. Mitä tehdä asian eteen? Kaiken perusta on tietysti yhteiskunnan arvot. Lasten hankintaa ja niiden kasvatusta, edelleen perheiden hyvinvointia, tulee tukea muutenkin kuin juhlapuheissa, todellisilla käytännön toimilla. Pelkkä erojen suuri määrä, saattaa osaltaan pelottaa pareja. Kun tuokaan pari ei kestänyt lapsiperheen arkea, miksi meidän kävisi paremmin? Jo yleinen asennemuutos auttaisi: vaikeista tilanteista on mahdollisuus selvitä.

    Yhteiskunnan tuella voidaan auttaa jo lapsia hankkineiden perheiden vanhempien hyvinvointia ja parisuhdetta, ainakin taloudellisesti. Tästä huolimatta, vaikka yhteiskunnan antamat olosuhteet olisivat hyvätkin, parit voivat tietysti joutua ongelmiin keskinäisissä väleissään. Esimerkkinä mainittakoon heikko sosiaalinen turvaverkko, kuten kaukana asuvat sukulaiset ja ystävät.

    Terveydenhuollon rooli on tärkeä. Mitä aiemmin terveydenhuollon ammattilaisten interventio huonontuneeseen parisuhteeseen tehdään, sen parempi. Asia tulee rohkeasti ottaa esille esimerkiksi lastenlääkärin vastaanotolla, työterveydessä tai muiden erikoislääkärikäyntien yhteydessä. Terapia-apua kannattaa tarvittaessa tarjota ja madaltaa sen kynnystä. Useissa tapauksissa ylivoimaisilta tuntuvat parisuhdeongelmat muuttuvat tavallisen ihmisen mittaisiksi, normaaliin elämään kuuluviksi asioiksi, eivätkä enää tunnu ylivoimaisen raskaan kivireen vetämiseltä. Tulee muistaa, että onneksi kyse on useimmiten parisuhteen ongelmien ratkaisusta, ei jommankumman tai molempien vakavista henkilökohtaisista mielenterveysongelmista. Ikävä kyllä pitkittyneissä parisuhdeongelmissa myös henkilötason murheet, kuten vakava masennus voivat astua kuvaan. Siksi apua kannattaa ajoissa hakea, jo lasten takia.

    Parisuhteen hyvinvointiin taitoja

    Positiivinen elämänasenne

    Positiivinen, myönteinen elämänasenne koetaan jo käsitteenä, paljon hoettuna kliseenä, mitä se ei ole. Se on tärkeä asia koko elämän ja edelleen parisuhteen hyvinvoinnin perustaksi. Negatiivinen pessimistinen ilmapiiri tarttuu toisiin ihmisiin, varsinkin kumppaniin, jonka kanssa yleensä ollaan paljon yhdessä. Turha taaksepäin katsominen, pieleen menneiden asioiden sekä ongelmien vatvominen. Näitä kannattaa välttää. Erehdyksistään voi ottaa opiksi, mutta niihin ei kannata juuttua. Useimmat ihmiset haluavat hyvää muille ja heihin voi luottaa. Huumori ja valoisa elämänasenne ovat tärkeitä asioita, jotta parisuhde voi hyvin. Mikäli jostain syystä jotkut menneet asiat ahdistavat kohtuuttomasti, niistä yli pääsy tuntee vaikealta, ne ovat mielessä häiritsevän pitkään ja kuormittavat sinua ja suhdettasi, tällöin kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen. Niistä on turha kärsiä.

    Aivotutkimuksessa on saatu selville, että ihmisen aivot alkavat uudelleen rakentua eri tavalla, kun ajattelemme myönteisesti, suuntaamme energiamme eteenpäin elämässä. Suomessa ilmasto on jo vaativa. Meillä on hyvin kaunis luonto ja pitkä valoisa ajanjakso. Sen vastapainona on pitkähkö lyhyen valoisuuden ajanjakso, jolloin usein aurinkokaan ei näyttäydy. Tällaisina päivinä myönteinen elämänasenne joutuu koetukselle. Mutta läheisistä ihmisistä, hymyistä, ilosta, myötäelämisestä, niistä kaikista saa hyvää energiaa myös harmainakin päivinä. Toisinpäin, apeus ja alakulo tarttuvat erityisen helposti näinä ajankohtina. Pahimmillaan synkkyyttä aletaan ”hoitaa” päihteillä tai pakenemisella erilaisiin asioihin. Ihminen menee ojasta allikkoon. Kumppanin kanssa kaikki kiva yhdessätekeminen antaa hyvää energiaa, lujittaa parisuhdetta ja kantaa vaikeidenkin asioiden yli.

    Kyllä taaksekinpäin voi katsoa. Meillä jokaisella on kauniita ja mukavia muistoja menneisyydestä. Toisilla enemmän, toisilla omasta mielestään vähemmän, ja jotkut voivat kokea että kokonaiset elämänjaksot ovat menneet pieleen. Usein erityisesti kariutuneen parisuhteen ajanjakso muuttuu ihmisen mielessä synkäksi elämänvaiheeksi. Entinen kumppani muuttuu eriskummalliseksi olioksi, jossa ei ole mitään hyvää koskaan ollutkaan. Miksi ihmeessä vuosien, jopa vuosikymmenten ajanjakso kannattaisi muuttaa pelkästään huonoja asioita ja muistoja sisältäväksi ajaksi? Välittömästi eron jälkeen voi tuntuakin, että tulipa tehtyä suuri virhe. Ajan kuluessa kannattaa olla armollinen itselle ja muille. Varsinkin lapset kärsivät turhaan tällaisesta.

    Usein rahaan liittyvät asiat, esimerkiksi epäoikeudenmukaisiksi koetut perinnönjaot ja vastaavat, voivat aiheuttaa pahimmillaan loppuelämän mittaista katkeruutta. Henkilö joka näitä mielessään vatvoo, tartuttaa katkeruutensa helposti lähipiiriinsä, varsinkin parisuhde kärsii. Onko se saamaton perintöpöytäliina todellakin sen arvoinen, että pysyvään katkeruuteen kannattaa mennä. Toisena esimerkkinä työelämän epävarmuudet ovat myös asia, joista kannattaa mahdollisimman nopeasti päästä yli. Tänä päivänä saatikka tulevaisuudessa entisajan työsuhteet, joissa ollaan samassa työpaikassa nuoresta eläkkeelle asti, vaikka ei edes huvittaisi, ovat harvinaisia. Tietty epävarmuus on hyväksyttävä. Käännettävä se rikkaudeksi, uusiksi mahdollisuuksiksi elämässä.

    Aikuinen ihminen ei ole vastuussa vain itselleen. Siksi joka päivä ajatelkaamme, mikä tässä päivässä oli hyvää, sellaista josta voin olla onnellinen. Se kannattaa kertoa sille rakkaalle kumppanilleen myös. Ja kuunnella häntä, mitä hänelle kuuluu, juuri tänään.

    Jouni Pölönen