Miten riidellä parisuhteessa oikein?

    Kuuluuko riitely parisuhteeseen? Entä voiko riita joskus olla myös askel parempaan? Riidan sanotaan myös puhdistavan ilmaa, ja tästä varmasti monella on kokemusta. Kun pari uskalsi ottaa kiistaakin aiheuttavan asian esille, oli se lopulta kummallekin helpotus.

    Usein kuulemme sanonnan asiat riitelevät, ihmiset eivät. Totuus on oikeastaan päinvastoin. Asioista voidaankin ollakin erimielisiä – myös parisuhteessa. Käytännössä erimielisyyden muuttumista riidaksi kannattaa välttää. Kannattaisi tarkastella asiaa yhdessä mahdollisimman rationaalisesti, mutta kun tunteet tulevat mukaan, erimielisyys muuttuu helposti riidaksi.

    Riidan lopputulos harvoin on parempi kuin silloin, kuin jos eri mieltä olevat osapuolet pyrkivät yhdessä löytämään parhaan ratkaisun. Erimielisyys voi koskea vaikkapa lapsen päivähoitoon vientijärjestelyitä äitiysloman päätyttyä tai vierailun pituutta joulunaikaan jommankumman vanhempien luona.

    Miksi me riitelemme? Riidat syntyvät, kun tunnelataus keskusteltavaan asiaan kasvaa liian suureksi. Ihminen voi kokea, ettei hän saa viestiään perille, vaikka hän on vakuuttunut olevansa oikeassa – tai ainakin hyvin vakuuttunut toisen olevan väärässä.

    Jos kyse on vain asiasta itsestään, riita jossain vaiheessa onneksi laantuu ja siihen ei välttämättä enää edes palata. Sen sijaan, jos parin välillä on erilaisia jännitteitä tai tukahdutettuja tunteita, riita saattaa syntyä hyvinkin toisarvoisesta asiasta, esimerkiksi astianpesukoneen väärästä täyttämisestä. Arkinen asia voi edetä myös hyvin rajuksi riidaksi. Fyysistä väkivaltaa onneksi useimmat meistä kykenevät kiihtyneessäkin tilassa välttämään, mutta tavarat voivat hyvinkin lentää kovien sanojen kanssa. Monet meistä ovat tämän parisuhteessaan kokeneet.

    Miettimättä sanotut sanat voivat olla sellaisia, että ne muistetaan vuosienkin päästä. Naiset antavat ehkä miehiä useammin miehiä viiltäviä ”iskuja vyön alle”, sillä verbaaliset keinot ovat heillä usein vahvassa käytössä. Mutta riitaan tarvitaan aina kaksi!

    Onko normaalia jos pari ei koskaan riitele? Jotkut parit sanovat, etteivät he koskaan ole riidelleet. He ovat aina olleet vaikkapa niin hyvä työpari. Tarkemmin keskusteltuna yleensä tulee kuitenkin erilaisia kiistoja yhteisen matkan varrelta esille. Pari ei voi elää onnellisesti eristyksissä ulkomaailmasta, vaikka keskinäiset asiat olisivatkin riittävän hyvässä kunnossa.

    Parin ulkopuolelta tulevat asiat voivat kuitenkin johtaa herkästi riitoihin eikä sitä pitäisi pelätä. Hankalan asian käsittelyä ei tulisi lykätä vain sen vuoksi, että pelkää riitelyä. Esimerkiksi saako kumppani ottaa vastaan entistä vaativamman työn, joka edellyttää runsasta matkustamista perheen parista poissaoloineen?

    Miten ilmaista kiukkuaan oikein? Riidan aikana kumppanin mielenterveyttä tai henkisiä ominaisuuksia voidaan hetkellisesti kuvata hyvinkin puutteelliseksi, tyyliin ”olet täysi idiootti”. Harva meistä kokee olevansa sellainen. Mutta jos kumppani sanookin ”en jaksa enää tuollaista idioottia, otan eron sinusta”, sitä voidaan pitää jo vakavana uhkauksena. Tästä ei onneksi myöskään ole yleensä kyse. Kiihtyneenä yksinkertaisesti sanomme asioita impulsiivisesti, joita emme normaalissa mielentilassa tarkoita.

    Riitelyn tekniikkaa voi oppia, samaten omaa tunnetilaa pystyy tietyissä rajoissa säätelemään. Vältä kaikkia yleistyksiä, kuten ”olet aina äitiäni inhonnut”. Parempi on sanoa kiihtyneenäkin, ”minulla on tunne, ettet pidä äidistäni”.

    Vältä ainakin näitä yleistyksiä korostavia termejä: aina, ikinä tai ei koskaan. Tällaisten yleistysten määrää olisi hyvä riidoissaan tietoisesti pienentää.

    On hyvin voimaannuttava tunne, kun huomaakin, että tunnetasolla riita ei napannutkaan tällä kertaa enää minuun kohtuuttomasti kiinni, viha ei karannutkaan hallitsemattomaksi aggressioksi. Jos pystyy kokonaan toisen raivon yläpuolella olemaan, kannattaa kuitenkin välttää toisen naureskelua tai vähättelyä. Toisaalta loukkauksia ei pidä yrittää hampaat irvessä vain myöskään sietää, vaan mahdollisimman rauhallisesti kertoa toiselle, että sanasi ovat nyt kohtuuttomia. Alkoholin vaikuttaessa ei kannattaisi riidellä lainkaan. Valitettavasti alkoholi edesauttaa vanhojen riitojen avaamista ja aiheuttaa uusia, usein pelkkien väärinkäsitysten seurauksena.

    Milloin kääntyä asiantuntijan puoleen? Jos riitelyssä toistuu sama ”noidankehä”, joskus jopa vuosia, on syytä kääntyä asiantuntijan puoleen. Mustasukkaisuus, pettämiset, lähisukulaisiin liittyvät negatiiviset asenteet, seksiongelmat, ja muut ilmiongelmat voivat johtaa toistuviin riitoihin, joista pari ei ilman ulkopuolista apua pääse eroon. Monesti näiden selvästi havaittavien ongelmien alla on vaikkapa hylätyksi tulemisen pelkoa, turvattomuuden tunnetta, riittämättömyyden kokemista, omasta henkilöhistoriasta kumpuavia asioita.

    Pari- tai seksuaaliterapiassa voidaan taustalla vaikuttavat ongelmat tunnistaa ja työstää niitä yhdessä. Tällöin ne eivät enää sisäisenä kuormituksena purkaudu turhiksi aggressioiksi riitojen muodossa. Apua tulee aina hakea, jos riidat muuttuvat joko fyysiseksi tai selkeästi henkiseksi väkivallaksi. Riitojen noidankehässä ei ole kenenkään pakko olla. Hyvin vaikeistakin elämänkokemuksista ja tilanteista on mahdollista päästä yli. Apua kannattaa hakea aina tarvittaessa. Se ei ole heikkouden tai osaamattomuuden merkki.

    Parisuhteen laatu ja oma hyvinvointi paranevat merkittävästi kun kuormittavien riitojen määrää saadaan pienennettyä. Se elämään kuuluva asia tulee kuitenkin muistaa, että tunteet ovat osa keskeinen osa ihmisyyttä ja välillä riita vain syntyy, vaikka asiat olisivatkin hyvässä kunnossa parisuhteessa.

    Jouni Pölönen

    Parisuhteen haasteet lapsiperheissä

    Useimmat ihmiset haluavat lapsia itselleen, mahdollisesti lapsesta tai nuoresta alkaenkin. Osa ihmisistä toisaalta voi vastustaa ajatusta, syystä tai toisesta – mutta jossain vaiheessa, yleensä sopivan kumppanin löydyttyä, mieli muuttuukin. Ikävä kyllä, kaikki ihmiset eivät pysty saamaan lapsia, vaikka kuinka niitä haluaisivat ja olisivat hyviä vanhempiakin.

    Kun lapset tulevat mukaan parin elämään, se myös lopullisesti muuttuu. Kasvavasta lapsesta, myöhemmin mahdollisista sisaruksista on huolehdittava. Uusioperheissä on oma tilanteensa, kun elämät yhdistetään. Lapset antavat elämään valtavan rikkauden, sisällön ja tunteen jatkuvuudesta. Lapset myös voivat laittaa parin keskinäiset välit todella kovalle koetukselle. Itsessään lasten olemassaolo perheessä harvemmin aiheuttaa eron, mutta lapsiperheen arkeen liittyvät vaikeudet voivat uhata muuten heikkoa parisuhdetta. Esimerkiksi parin kahdenkeskeisen ajan väheneminen voi jo johtaa etääntymiseen. Puolisot saattavat kokea, ettei yhteyttä toiseen enää ole. Usein seksuaalisuuden toteuttaminen kärsii myös.

    Avio- ja avoerojen määrät ovat surullisen suuret. Laskentatavasta riippuen noin puolet liitoista päättyy eroon. Tämä, jo viime vuosien aikana vakioitunut määrä, vaikuttaa pitkälti myös olevan hyväksytty tosiasia: näin nyt vaan käy parisuhteille. Lisäksi syntyneiden vauvojen määrä Suomessa on tällä hetkellä poikkeuksellisen alhainen. Se on samaa luokkaa kuin 1860-luvun lopun nälkävuosina, jolloin yhteiskunnan aineelliset olosuhteet olivat aivan toisenlaiset. Jokin meidän yhteiskuntamme ilmapiirissä on pielessä, kun parit eivät lapsia halua tai uskalla hankkia, aineellisesta yltäkylläisyydestä huolimatta.

    On myös valitettavaa, että monet parit, joilla on lapsia, ei aina selviä yhdessä. Mitä tehdä asian eteen? Kaiken perusta on tietysti yhteiskunnan arvot. Lasten hankintaa ja niiden kasvatusta, edelleen perheiden hyvinvointia, tulee tukea muutenkin kuin juhlapuheissa, todellisilla käytännön toimilla. Pelkkä erojen suuri määrä, saattaa osaltaan pelottaa pareja. Kun tuokaan pari ei kestänyt lapsiperheen arkea, miksi meidän kävisi paremmin? Jo yleinen asennemuutos auttaisi: vaikeista tilanteista on mahdollisuus selvitä.

    Yhteiskunnan tuella voidaan auttaa jo lapsia hankkineiden perheiden vanhempien hyvinvointia ja parisuhdetta, ainakin taloudellisesti. Tästä huolimatta, vaikka yhteiskunnan antamat olosuhteet olisivat hyvätkin, parit voivat tietysti joutua ongelmiin keskinäisissä väleissään. Esimerkkinä mainittakoon heikko sosiaalinen turvaverkko, kuten kaukana asuvat sukulaiset ja ystävät.

    Terveydenhuollon rooli on tärkeä. Mitä aiemmin terveydenhuollon ammattilaisten interventio huonontuneeseen parisuhteeseen tehdään, sen parempi. Asia tulee rohkeasti ottaa esille esimerkiksi lastenlääkärin vastaanotolla, työterveydessä tai muiden erikoislääkärikäyntien yhteydessä. Terapia-apua kannattaa tarvittaessa tarjota ja madaltaa sen kynnystä. Useissa tapauksissa ylivoimaisilta tuntuvat parisuhdeongelmat muuttuvat tavallisen ihmisen mittaisiksi, normaaliin elämään kuuluviksi asioiksi, eivätkä enää tunnu ylivoimaisen raskaan kivireen vetämiseltä. Tulee muistaa, että onneksi kyse on useimmiten parisuhteen ongelmien ratkaisusta, ei jommankumman tai molempien vakavista henkilökohtaisista mielenterveysongelmista. Ikävä kyllä pitkittyneissä parisuhdeongelmissa myös henkilötason murheet, kuten vakava masennus voivat astua kuvaan. Siksi apua kannattaa ajoissa hakea, jo lasten takia.

    Parisuhteen hyvinvointiin taitoja

    Positiivinen elämänasenne

    Positiivinen, myönteinen elämänasenne koetaan jo käsitteenä, paljon hoettuna kliseenä, mitä se ei ole. Se on tärkeä asia koko elämän ja edelleen parisuhteen hyvinvoinnin perustaksi. Negatiivinen pessimistinen ilmapiiri tarttuu toisiin ihmisiin, varsinkin kumppaniin, jonka kanssa yleensä ollaan paljon yhdessä. Turha taaksepäin katsominen, pieleen menneiden asioiden sekä ongelmien vatvominen. Näitä kannattaa välttää. Erehdyksistään voi ottaa opiksi, mutta niihin ei kannata juuttua. Useimmat ihmiset haluavat hyvää muille ja heihin voi luottaa. Huumori ja valoisa elämänasenne ovat tärkeitä asioita, jotta parisuhde voi hyvin. Mikäli jostain syystä jotkut menneet asiat ahdistavat kohtuuttomasti, niistä yli pääsy tuntee vaikealta, ne ovat mielessä häiritsevän pitkään ja kuormittavat sinua ja suhdettasi, tällöin kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen. Niistä on turha kärsiä.

    Aivotutkimuksessa on saatu selville, että ihmisen aivot alkavat uudelleen rakentua eri tavalla, kun ajattelemme myönteisesti, suuntaamme energiamme eteenpäin elämässä. Suomessa ilmasto on jo vaativa. Meillä on hyvin kaunis luonto ja pitkä valoisa ajanjakso. Sen vastapainona on pitkähkö lyhyen valoisuuden ajanjakso, jolloin usein aurinkokaan ei näyttäydy. Tällaisina päivinä myönteinen elämänasenne joutuu koetukselle. Mutta läheisistä ihmisistä, hymyistä, ilosta, myötäelämisestä, niistä kaikista saa hyvää energiaa myös harmainakin päivinä. Toisinpäin, apeus ja alakulo tarttuvat erityisen helposti näinä ajankohtina. Pahimmillaan synkkyyttä aletaan ”hoitaa” päihteillä tai pakenemisella erilaisiin asioihin. Ihminen menee ojasta allikkoon. Kumppanin kanssa kaikki kiva yhdessätekeminen antaa hyvää energiaa, lujittaa parisuhdetta ja kantaa vaikeidenkin asioiden yli.

    Kyllä taaksekinpäin voi katsoa. Meillä jokaisella on kauniita ja mukavia muistoja menneisyydestä. Toisilla enemmän, toisilla omasta mielestään vähemmän, ja jotkut voivat kokea että kokonaiset elämänjaksot ovat menneet pieleen. Usein erityisesti kariutuneen parisuhteen ajanjakso muuttuu ihmisen mielessä synkäksi elämänvaiheeksi. Entinen kumppani muuttuu eriskummalliseksi olioksi, jossa ei ole mitään hyvää koskaan ollutkaan. Miksi ihmeessä vuosien, jopa vuosikymmenten ajanjakso kannattaisi muuttaa pelkästään huonoja asioita ja muistoja sisältäväksi ajaksi? Välittömästi eron jälkeen voi tuntuakin, että tulipa tehtyä suuri virhe. Ajan kuluessa kannattaa olla armollinen itselle ja muille. Varsinkin lapset kärsivät turhaan tällaisesta.

    Usein rahaan liittyvät asiat, esimerkiksi epäoikeudenmukaisiksi koetut perinnönjaot ja vastaavat, voivat aiheuttaa pahimmillaan loppuelämän mittaista katkeruutta. Henkilö joka näitä mielessään vatvoo, tartuttaa katkeruutensa helposti lähipiiriinsä, varsinkin parisuhde kärsii. Onko se saamaton perintöpöytäliina todellakin sen arvoinen, että pysyvään katkeruuteen kannattaa mennä. Toisena esimerkkinä työelämän epävarmuudet ovat myös asia, joista kannattaa mahdollisimman nopeasti päästä yli. Tänä päivänä saatikka tulevaisuudessa entisajan työsuhteet, joissa ollaan samassa työpaikassa nuoresta eläkkeelle asti, vaikka ei edes huvittaisi, ovat harvinaisia. Tietty epävarmuus on hyväksyttävä. Käännettävä se rikkaudeksi, uusiksi mahdollisuuksiksi elämässä.

    Aikuinen ihminen ei ole vastuussa vain itselleen. Siksi joka päivä ajatelkaamme, mikä tässä päivässä oli hyvää, sellaista josta voin olla onnellinen. Se kannattaa kertoa sille rakkaalle kumppanilleen myös. Ja kuunnella häntä, mitä hänelle kuuluu, juuri tänään.

    Jouni Pölönen