Kun yksinäisyys on läsnä pitkässä parisuhteessa

Yksinäisyys, kohtaamattomuus ja etääntyminen ovat usein syynä, kun pitkän parisuhteen yhteistaival purkautuu.  Vaikka suhde ei katkeaisikaan, voimakas yksinäisyyden tai ulkopuolisuuden tunne voi olla läsnä. Puolisoiden välinen avoin ja riittävän rohkea kommunikaatio voisi jo usein pelastaa tilanteen.

Parisuhteessa yksinäisyyden kokemuksen siemen voi itää jo muutamankin yhteisen vuoden jälkeen. Tiivis lapsiarki ja työkiireet ovat voineet työntää tunteen taka-alalle, mutta kun arki muuttuu, vapaa-ajan lisääntyminen voi tuoda mukanaan yllättäen yksinäisyyden ja tyhjyyden tunteen. Pako harrastuksiin tai pitempään työpäivään ovat usein merkkejä siitä, että jokin on vialla.

Kommunikaatio-ongelmat ovat usein syynä 

Yksinäisyyttä pitkässä parisuhteessa kokevat sekä miehet että naiset. Sukupuoli ei määritä yksinäisyyden kokemusta, sillä molemmat sukupuolet kokevat sitä. Yleensä miesten kynnys puhua siitä on korkeampi.

Keski-ikäisten ja sitä vanhempien liittojen ongelmat ja toimintamallit ovat usein syvälle juurtuneita ja näkyvät usein kommunikaatio-ongelmana. Väite, että miehet eivät osaa puhua tunteistaan, pitää ikävä kyllä monen kohdalla paikkansa. Naisille puhuminen on usein helpompaa ja he avautuvat yksinäisyyden tunteesta helpommin vaikkapa lähiystävälle.

Tunteista puhumisen kulttuuri on Suomessa lyhyt, etenkin yli 40-vuotiaiden miesten kohdalla. Miehen malli on yhä edelleen vahvasti sodan jälkeiseltä sukupolvelta toiselle siirtynyt pärjääminen. Miehen tulee olla työteliäs ja ahkera, eikä turhista saa valittaa.  Eteenpäin on mentävä, vaikka hampaat irvessä.  Omasta yksinäisyyden ja vieraantumisen tunteesta tulisi kuitenkin keskustella puolison kanssa. Kyse ei ole turhasta valittamisesta, sillä puoliso osoittaa lähestymisellään, että arvostaa toista ja parisuhdetta.

Yksinäisyyden kokemus esille puolison kanssa 

Pitkän liiton karikoita voi välttää sopimalla  yhdessä toisen kanssa konkreettisista arjen asioista niin, että kumpikin ottaa niistä tarpeeksi henkistä ja konkreettista vastuuta. Esimerkiksi sopimalla aikatauluista sekä kuinka paljon viettää aikaa omissa harrastuksissa ja töissä.

Hyvästä pariyhteydestä kertoo halu vaihtaa ajatuksia ja viettää aikaa yhdessä. Liitossa tulisi säilyä pääosin ilon ja kepeyden ilmapiiri, jossa ollaan ystävällisiä ja huomioidaan toista. Yhdessä vietetyn ajan laatuun tulee kiinnittää huomiota, siihen ei kuulu jatkuva negatiivinen mielenmaisema. Luottamuksellisessa ilmapiirissä toiselle voi avautua myös kipeistä, elämään luonnollisena kuuluvista asioista, esimerkiksi työkuormasta, ikääntyvistä vanhemmista tai omista vaivoista. On pystyttävä luottamaan, että toinen ottaa mieltä painavan asian vastaan ja kulkee rinnalla.

Ammattilainen avuksi selvittämään solmuja 

Pitemmän aikaa tulehtunutta parisuhdetta ei yleensä pystytä korjaamaan enää pysyvästi omin avuin, vaan avuksi tarvitaan ammattilaista, esimerkiksi pari- ja seksuaaliterapeuttia. Joskus jo muutama käyntikerta auttaa löytämään yhteisen punaisen langan, toisinaan tarvitaan enemmän käyntejä, noin yhden vuodenajan verran.

Terapeutilla käynti on Suomessa osin vielä tabu, erityisesti vanhempien ikäluokkien kohdalla. Koetaan, että leimautuu jopa mieleltään häiriintyneeksi toisten silmissä. Toisaalta voidaan ajatella, että elämään ja pitkään liittoon kuuluvatkin vaikeudet, kuten yksinäisyyden ja erillisyyden kokemus. Tällöin elämää mennään eteenpäin turhaa taakkaa kantaen. Erityisen surullista on jos pitää kumppaniaan itsestäänselvyytenä.

Hyvä ja pitkä parisuhde on voimavara 

Iso joukko pareja voi onneksi hyvin pitkässä liitossaan ja viettää paljon aikaa yhdessä, näin kuuluukin olla.  Liiallisesti toiseen ei saa kuitenkaan ripustautua, vaan täytyisi varata aikaa myös omalle tekemiselle ja säilyttää aktiivinen ote elämään. Kun toista ei voi lukea kuin avointa kirjaa, säilyy parisuhdetta ylläpitävä positiivinen kiinnostus.  Hyvä parisuhde ja yhteinen historia on ihmiselle suuri voimavara, jonka eteen kannattaa tehdä töitä.  Surullista on, mikäli toinen ei suostu lähtemään apua hakemaan tarvittaessa. Se kertoo välinpitämättömyydestä ja siitä, ettei kunnioita toista. Tällöin ennuste suhteen laadulle ja edelleen sen kestävyydelle on heikko. Apua hakiessa taas hyvin usein vaikeuksista päästään yli.

Jouni Pölönen

Perheterapian voimasta

Suomessa perheterapia on paitsi yleisesti tunnustettu myös paljon käytetty psykoterapian muoto. Hyvissä koulutusyhteisöissä kouluttautuneet perheterapeutit ovat oppineet hoitamaan sekä kokonaisia perheitä että pariskuntaa tai yksittäisiä perheenjäseniä perheen osana. Perheterapeuttisessa hoidossa voidaan yhtaikaa kiinnittää huomiota paitsi yksittäisten perheenjäsenien elämänhistoriaan ja sen vaikutuksiin perheen nykyisessä tilanteessa myös perheen tilanteen tai elämänvaiheen vaikutuksiin sen yksittäisten jäsenten kohdalla.

Maailmanlaajuisesti perheterapian voidaan katsoa saaneen alkunsa eri puolilla maailmaa samoihin aikoihin. 1950-luvulla Yhdysvalloissa Nathan Ackerman alkoi tavata kokonaisia perheitä, kun huomasi perheenjäsenten ihmissuhteiden suuren merkityksen potilaidensa vointiin. Isossa-Britanniassa pari- ja avioliittoterapiaan keskittyvä Tavistock-klinikka perustettiin 1940- luvulla. Juuri Tavistockissa  työskenteli myös John Bowlby, joka havaitsi perheen keskeisen merkityksen lapsen kiintymyssuhteen syntymiselle. Isien merkitykseen perhe-elämässä alettiin kiinnittää enemmän huomiota sotien jälkeen. Siihen asti heidän oli harvoin ajateltu vaikuttavan merkittävästi lastensa kehitykseen toisin kuin äitien. Suomessa sai 1940-luvulla alkunsa kirkon perheneuvonta, joka perustettiin avioerojen ehkäisemiseksi miesten palattua rintamalta. Samoihin aikoihin perustettiin myös Väestöliitto.

Pariskunnan keskinäinen hyvinvointi on olennainen osa koko perheen hyvinvointia. Ilman, että perheen vanhemmat voivat riittävän hyvin keskenään, ei koko perhe voi voida hyvin. Vanhempien keskinäinen huonovointisuus vaikeuttaa lasten tervettä kehitystä, mikä perheterapian saralla on monesti huomattavissa mm. siinä, että lapsen voimakkaidenkin oireiluiden taustalla havaitaan toistuvasti vanhempien parisuhteen ristiriitaisuutta tai kuormittuneisuutta. Kysymys voi olla kasvatuksellisista erimielisyyksistä, jotka nekin usein pohjautuvat vanhempien välillä valitseviin muihin ristiriitoihin. Milloin on kysymys siitä, etteivät vanhemmat ole riittävästi eriytyneet omista kasvuperheistään, milloin siitä, etteivät he koe tulevansa keskinäisessä suhteessaan kunnioitetuiksi, kohdatuiksi tai arvostetuiksi. Myös vanhempien tyytyväisyydellä keskinäiseen seksuaaliseen vuorovaikutukseensa on huomattavia vaikutuksia heidän kykyynsä huolehtia koko perheen hyvinvoinnista.

Turkulaisen psykiatrian emeritusprofessorin Yrjö Alasen mukaan terve perhe täyttää seuraavat ominaisuudet:

  1. puolisoiden keskinäinen suhde tyydyttää heidän seksuaalisia ja emotionaalisia tarpeitaan
  2. lapsia kohtaan osoitetaan riittävää lämpöä ja ymmärrystä niin, että lasten on mahdollista ilmaista tunteitaan ilman liiallisia rajoituksia
  3. sukupolvien välinen raja on säilytetty vanhempien ja lasten välisissä suhteissa
  4. vanhemmat toimivat sopivina samastumiskohteina lapsilleen
  5. sekä yksittäisillä perheenjäsenillä että perheellä kokonaisryhmänä on kykyä kasvaa ja oppia
  6. perheen sisäiset ristiriidat myönnetään useammin kuin kielletään
  7. irrottautuminen perheryhmästä on lapselle hänen varttuessaan aikuiseksi mahdollista ilman syyllisyydentunteita tai perheen muissa jäsenissä kehittyvää katkeruutta

 

Perheterapian alkutaival on ollut vahvasti psykoanalyyttiseen teoriaan pohjautuva. Keskeistä tasapainoisen aikuisen parisuhteen ja perhe-elämän saavuttamisessa on riittävän hyvän kiintymyssuhteen mahdollisuus lapsuudessa, minkä seurauksena syntyy käsitys itsestä rakastamisen arvoisena ja rakastamiseen kykenevänä yksilönä. Toisena keskeisenä asiana voidaan pitää riittävästi kehittynyttä kykyä yksinoloon ja ulkopuolisuuden tunteen sietämiseen. Tämä kyky kehittyy lapselle, kun hän voi oivaltaa, että vanhemmat yhdessä pitävät hänestä hyvää huolta, mutta samalla kuitenkin jakavat keskenään myös jotain sellaista todellisuutta, jonka ulkopuolelle hän joutuu jäämään.

Edellä mainittuihin kysymyksiin voidaan palata paitsi omassa yksilöterapeuttisessa myös perheterapeuttisessa hoidossa myöhemmin elämässä. Perheterapeuttisessa hoidossa on usein äärettömän vaikuttavaa, kun perheen yksittäisten jäsenten elämänhistoriaa voidaan yhdessä käydä läpi ja huomata, miten eri perheenjäsenten kasvuhistorian kysymykset eri tilanteissa nostavat päätään uudella tavoin. Hankalissakin elämäntilanteissa voi olla helpottavaa nähdä perhettä koskevat asiat uudessa valossa, kun niitä tarkastellaan kehityksellinen historia huomioiden. Vaikka konkreettinen elämäntilanne ei muuttuisikaan, sen uudenlainen tulkinta voi avata tietä eteenpäin ja auttaa perhettä ja sen jäseniä muuttamaan suhtautumistaan kulloinkin käsiteltävänä oleviin kysymyksiin. Koko perheen ja sen yksittäisten jäsenten olo helpottuu mahdollistaen aiempaa suuremman tyytyväisyyden kautta terveen kasvun, kehityksen ja luovuuden.

Perheterapeuttisessa hoidossa on mahdollista tavata perhettä ja/tai sen jäseniä kulloinkin tarkoituksenmukaisessa kokoonpanossa. Olennaista on, että puolisoiden keskinäiset kysymykset ja epäselvyydet voidaan käsitellä rauhassa (usein ilman lasten läsnäoloa) ja näin vahvistaa heitä yhdessä toimimaan vanhempina samansuuntaisesti toisiaan ja toistensa ratkaisuita kunnioittaen. Tämän mahdollistamiseksi on tärkeää käsitellä heidän keskinäiseen suhteeseensa liittyvät kysymykset ja ongelmat niin, että he voisivat olla mahdollisimman tyytyväisiä keskinäiseen suhteeseensa. Vanhempien hyvä parisuhde muodostaa lapselle hyvän kodin.

Sari Sundvall-Piha
Psykologi, TM
Vaativan erityistason perheterapeutti
Työnohjaaja
sari.sundvallpiha@gmail.com

Ero ainoa mahdollisuus?

Väestöliiton tutkimusten mukaan noin puolet suomalaisista avio- ja avoliitoista purkautuu. Elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa ihmisistä pyritään pitämään hyvää huolta. Erojen määrä on hätkähdyttävän suuri suhteessa muuhun hyvinvointiin. Onko niin, että erojen suuri määrä tulee hyväksyä eräänlaisena vakiona vuodesta toiseen, mitä se on ollut 1990-alusta lähtien, jolloin uusi avioliittolaki astui voimaan? Jos liitto kestää noin ensimmäiset 10 vuotta lasten syntymästä, sillä on hyvät mahdollisuudet kestää aina toisen kuolemaan asti. Tämän johdosta kaikenlainen tuki parille juuri ensimmäisten vuosien aikana on hyvin tärkeätä.

Parisuhteen loppuminen, ero toisesta, on hyvin harvoin helppo asia. Ei edes silloin, jos suhteella ei käytännössä ole jatkomahdollisuuksia. Ero jättää aina jälkensä yksilön sisäiseen maailmaan. Jos lapset ovat mukana erotilanteessa, inhimilliset koettelemukset voivat olla erityisen vaikeita, sen lisäksi käytännön järjestelyt voivat olla ongelmallisia myös. Mutta ilman lapsiakin, ero toisesta voi olla hyvin traumaattinen kokemus.

Erojen takana olevat syyt ovat melko samankaltaisia parista riippumatta. Pari kadottaa jossain vaiheessa tunneyhteytensä. Vastuu toisesta ja luottamus toiseen katoavat. Jotkut puhuvat intohimon loppumisesta, on tunne että ollaan kämppiksiä. Lapsiperheen arki yhdistettynä jommankumman tai molempien kovaan työkuormitukseen on hyvin vaikea yhdistelmä. Tässä tilanteessa, jos parin osapuolet eivät ole enää yhdessä tunnetasolla, muuttuvat usein toistensa ”opponenteiksi”, niin ulkopuolelta tuleva kuormitus voi hajottaa liiton.

Yleinen uskomus on, että pettäminen olisi ensisijainen syy eroon. Tietoon tulleista pettämisistä tutkimusten mukaan vain noin 10 % ensisijaisesti johtaa kuitenkaan eroon. Käytännössä arkiset asiat ovat useimmiten lopulta erojen takana. Työelämän paineet parisuhteille ovat kovat, mutta merkittävää roolia turhaan kuormitukseen näyttelee se miten lapsiperheet tänä päivänä kokevat ns. hyvän elämän vaatimukset. Erilaisten harrastusten ja aktiviteettien määrä on monasti liian iso suhteessa aikaan. Vähempi olisi paljon parempi. Ikävuosien kohdalla noin 40 vuotta muodostaa eropiikin.

Kokemukseni mukaan pettämisistä, epäluottamuksesta, vihanpidosta, jatkuvien riitojen noidankehästä ja muista parisuhdekriisiin tyypillisesti kuuluvista asioista voidaan päästä eroon. Apua kannattaa hakea, mitä aiemmin sen parempi – myös tilanteissa, joissa jo tuntuu, että mitään ei ole enää tehtävissä. Olen sitä mieltä, että merkittävä osa eroista olisi estettävissä. Ongelma on myös, että usein samat vaikeudet ovat mukana seuraavissa parisuhteissa. Terapiaan käytetty aika ja investointi ei ole hukkaan heitettyä. Parhaimmillaan pari- ja seksuualiterapia parisuhteen pelastamisen lisäksi avaa yksilötasollakin sisäisen hienon löytöretken. Elämän laatu paranee kaikilla mittareilla.

Hyvän parisuhteen perustana on arvostus ja luottamus toiseen. Sen päällä on oltava yhteinen näkemys tulevaisuudesta, molemmat odottavat siltä samoja asioita. Päivittäin toista tulisi huomioida erityisesti kosketuksilla, rohkaisuilla ja katseilla. Viesti toiselle: ”Olet minulle tärkeä!”

Jouni Pölönen

Lähde: Väestöliiton barometri 2013
Kiitos: Osmo Kontulan kommentit

Miten riidellä parisuhteessa oikein?

Kuuluuko riitely parisuhteeseen? Entä voiko riita joskus olla myös askel parempaan? Riidan sanotaan myös puhdistavan ilmaa, ja tästä varmasti monella on kokemusta. Kun pari uskalsi ottaa kiistaakin aiheuttavan asian esille, oli se lopulta kummallekin helpotus.

Usein kuulemme sanonnan asiat riitelevät, ihmiset eivät. Totuus on oikeastaan päinvastoin. Asioista voidaankin ollakin erimielisiä – myös parisuhteessa. Käytännössä erimielisyyden muuttumista riidaksi kannattaa välttää. Kannattaisi tarkastella asiaa yhdessä mahdollisimman rationaalisesti, mutta kun tunteet tulevat mukaan, erimielisyys muuttuu helposti riidaksi.

Riidan lopputulos harvoin on parempi kuin silloin, kuin jos eri mieltä olevat osapuolet pyrkivät yhdessä löytämään parhaan ratkaisun. Erimielisyys voi koskea vaikkapa lapsen päivähoitoon vientijärjestelyitä äitiysloman päätyttyä tai vierailun pituutta joulunaikaan jommankumman vanhempien luona.

Miksi me riitelemme? Riidat syntyvät, kun tunnelataus keskusteltavaan asiaan kasvaa liian suureksi. Ihminen voi kokea, ettei hän saa viestiään perille, vaikka hän on vakuuttunut olevansa oikeassa – tai ainakin hyvin vakuuttunut toisen olevan väärässä.

Jos kyse on vain asiasta itsestään, riita jossain vaiheessa onneksi laantuu ja siihen ei välttämättä enää edes palata. Sen sijaan, jos parin välillä on erilaisia jännitteitä tai tukahdutettuja tunteita, riita saattaa syntyä hyvinkin toisarvoisesta asiasta, esimerkiksi astianpesukoneen väärästä täyttämisestä. Arkinen asia voi edetä myös hyvin rajuksi riidaksi. Fyysistä väkivaltaa onneksi useimmat meistä kykenevät kiihtyneessäkin tilassa välttämään, mutta tavarat voivat hyvinkin lentää kovien sanojen kanssa. Monet meistä ovat tämän parisuhteessaan kokeneet.

Miettimättä sanotut sanat voivat olla sellaisia, että ne muistetaan vuosienkin päästä. Naiset antavat ehkä miehiä useammin miehiä viiltäviä ”iskuja vyön alle”, sillä verbaaliset keinot ovat heillä usein vahvassa käytössä. Mutta riitaan tarvitaan aina kaksi!

Onko normaalia jos pari ei koskaan riitele? Jotkut parit sanovat, etteivät he koskaan ole riidelleet. He ovat aina olleet vaikkapa niin hyvä työpari. Tarkemmin keskusteltuna yleensä tulee kuitenkin erilaisia kiistoja yhteisen matkan varrelta esille. Pari ei voi elää onnellisesti eristyksissä ulkomaailmasta, vaikka keskinäiset asiat olisivatkin riittävän hyvässä kunnossa.

Parin ulkopuolelta tulevat asiat voivat kuitenkin johtaa herkästi riitoihin eikä sitä pitäisi pelätä. Hankalan asian käsittelyä ei tulisi lykätä vain sen vuoksi, että pelkää riitelyä. Esimerkiksi saako kumppani ottaa vastaan entistä vaativamman työn, joka edellyttää runsasta matkustamista perheen parista poissaoloineen?

Miten ilmaista kiukkuaan oikein? Riidan aikana kumppanin mielenterveyttä tai henkisiä ominaisuuksia voidaan hetkellisesti kuvata hyvinkin puutteelliseksi, tyyliin ”olet täysi idiootti”. Harva meistä kokee olevansa sellainen. Mutta jos kumppani sanookin ”en jaksa enää tuollaista idioottia, otan eron sinusta”, sitä voidaan pitää jo vakavana uhkauksena. Tästä ei onneksi myöskään ole yleensä kyse. Kiihtyneenä yksinkertaisesti sanomme asioita impulsiivisesti, joita emme normaalissa mielentilassa tarkoita.

Riitelyn tekniikkaa voi oppia, samaten omaa tunnetilaa pystyy tietyissä rajoissa säätelemään. Vältä kaikkia yleistyksiä, kuten ”olet aina äitiäni inhonnut”. Parempi on sanoa kiihtyneenäkin, ”minulla on tunne, ettet pidä äidistäni”.

Vältä ainakin näitä yleistyksiä korostavia termejä: aina, ikinä tai ei koskaan. Tällaisten yleistysten määrää olisi hyvä riidoissaan tietoisesti pienentää.

On hyvin voimaannuttava tunne, kun huomaakin, että tunnetasolla riita ei napannutkaan tällä kertaa enää minuun kohtuuttomasti kiinni, viha ei karannutkaan hallitsemattomaksi aggressioksi. Jos pystyy kokonaan toisen raivon yläpuolella olemaan, kannattaa kuitenkin välttää toisen naureskelua tai vähättelyä. Toisaalta loukkauksia ei pidä yrittää hampaat irvessä vain myöskään sietää, vaan mahdollisimman rauhallisesti kertoa toiselle, että sanasi ovat nyt kohtuuttomia. Alkoholin vaikuttaessa ei kannattaisi riidellä lainkaan. Valitettavasti alkoholi edesauttaa vanhojen riitojen avaamista ja aiheuttaa uusia, usein pelkkien väärinkäsitysten seurauksena.

Milloin kääntyä asiantuntijan puoleen? Jos riitelyssä toistuu sama ”noidankehä”, joskus jopa vuosia, on syytä kääntyä asiantuntijan puoleen. Mustasukkaisuus, pettämiset, lähisukulaisiin liittyvät negatiiviset asenteet, seksiongelmat, ja muut ilmiongelmat voivat johtaa toistuviin riitoihin, joista pari ei ilman ulkopuolista apua pääse eroon. Monesti näiden selvästi havaittavien ongelmien alla on vaikkapa hylätyksi tulemisen pelkoa, turvattomuuden tunnetta, riittämättömyyden kokemista, omasta henkilöhistoriasta kumpuavia asioita.

Pari- tai seksuaaliterapiassa voidaan taustalla vaikuttavat ongelmat tunnistaa ja työstää niitä yhdessä. Tällöin ne eivät enää sisäisenä kuormituksena purkaudu turhiksi aggressioiksi riitojen muodossa. Apua tulee aina hakea, jos riidat muuttuvat joko fyysiseksi tai selkeästi henkiseksi väkivallaksi. Riitojen noidankehässä ei ole kenenkään pakko olla. Hyvin vaikeistakin elämänkokemuksista ja tilanteista on mahdollista päästä yli. Apua kannattaa hakea aina tarvittaessa. Se ei ole heikkouden tai osaamattomuuden merkki.

Parisuhteen laatu ja oma hyvinvointi paranevat merkittävästi kun kuormittavien riitojen määrää saadaan pienennettyä. Se elämään kuuluva asia tulee kuitenkin muistaa, että tunteet ovat osa keskeinen osa ihmisyyttä ja välillä riita vain syntyy, vaikka asiat olisivatkin hyvässä kunnossa parisuhteessa.

Jouni Pölönen

Ympyrätalon apteekissa uusia tuulia

Olemme avanneet uuden ajan apteekin hyvinvointikahvilan. 360° Cafessa kartoitat hyvinvointisi kaikki asteet ja räätälöit juuri omiin tarpeisiisi sopivan palvelukokonaisuuden – tai sitten voit vain istahtaa hetkeksi juomaan smoothien ja vaihtamaan päivän kuulumiset.

Kahvilassamme hyvinvoinnin palvelut jaetaan kolmen kokemuksen kokonaisuuteen. Päivän menu ei sisällä vain ruokia ja juomia, vaan löydät siltä myös palveluita keholle ja mielelle. Terveyden täysi 360 asteen kierros kattaa hyvinvoinnin kaikki osa-alueet – mm. ruokavalion, stressin- ja kauneudenhoidon.

Yhtenä osana hyvinvointikahvilaamme toimivat myös laboratorio ja hoitolapalvelumme. Esimerkiksi sairaanhoitajan vastaanotolla me terveydenhuoltoon perehtyneet ammattilaiset annamme henkilökohtaista neuvontaa, suoritamme erilaisia mittauksia ja annamme rokotuksia ja pistoksia.

TERVE! laboratoriomme kautta on saatavissa yli 500 erilaista laboratoriomääritystä. Jos hinnastostamme ei löydy tarvitsemaasi mittausta tai haluat koostaa oman mittauspaketin, kysy tarjousta suoraan apteekista tai ota yhteyttä sähköpostilla sairaanhoitajat@ympyratalonapteekki.fi. Osasta tutkimuksia on myös mahdollista saada Kela-korvaus lääkärin lähetteellä. Yksi laboratoriomme suosittu näytteenottopaketti on ollut kevyt terveystarkastus paketti, jossa saat 40€ hintaan kattavan kuvan elimistön tilasta. Paketti sisältää perusverenkuvan, paastosokerin, kokonaiskolesterolierittelyn, maksa-arvot sekä munuaisarvon. Tämä on erittäin hyvä paketti esimerkiksi vuosittaiseen terveyden seurantaan!

Laajasta valikoimastamme löytyy myös paljon muita valmiiksi räätälöityjä paketteja mm. sydämen terveyteen tai vaikka munuaisten- tai kilpirauhasen toiminnan seuraamiseen. Tai olisitko sinä tai läheisesi kiinnostuneita farmakogeneettisestä paneelistamme jonka avulla voidaan valita tehokas ja turvallinen lääkehoito? Tässä paneelissa tutkitaan geenitestillä 11 lääkeainemetaboliaan vaikuttavaa geeniä, jotka vaikuttavat lähes sadan yleisesti käytetyn lääkeaineen käyttäytymiseen elimistössä. Perimän selvittämisellä voidaan paremmin ennakoida lääkkeiden vaikutuksia elimistössä ja annostella lääkkeitä tehokkaammin ja turvallisemmin.

Laboratoriotulokset saat meiltä aina nopeasti, tutkimuksesta riippuen jopa samana iltapäivänä. Tulokset saat joustavasti salatulla sähköpostilla, kirjeenä kotiin tai voit noutaa Cafe 360°:lta. Jos tulokset poikkeavat viitearvoista, on aina hyvä ottaa yhteyttä myös omaan lääkäriin. Tarvittaessa voimme myös auttaa tulosten tulkinnassa ja ehdottaa tarvittavia jatkotoimenpiteitä esimerkiksi ravintovalmentajamme vastaanotolle. Ravintovalmennus sopii laihduttajien lisäksi esimerkiksi henkilöille, jotka harkitsevat erikoisruokavalioon siirtymistä tai haluavat tukea esimerkiksi lääkehoitoaan oikeanlaisella ruokavaliolla.

Kaikki 360Cafen palvelumme ovat saatavilla helposti ja nopeasti – ajanvarauksella tai ilman. Tule tutustumaan!

http://www.ympyratalonapteekki.fi

Lady Prelox – ravintolisä naisille

Lady Prelox on ravintolisä, josta on tieteeseen perustuvaa näyttöä. Valmiste on lakuperäinen ja sen koostumus on patentoitu. Valmisteen aineosat vaikuttavat yhdessä saaden aikaan positiivisia vaikutuksia naisen seksuaalisuuteen.  Mukana ovat Pycnogenol® , joka on ranskalaisen rannikkomännyn kuoriuute, Rosvita® , joka on ruusunmarjauute,  L-arginiini ja L-sitrulliini, jotka vaikuttavat verisunissa typpioksidijärjestelmän kautta. Teho osoitettu 260 naisella tehdyllä 3 kliinisellä julkaistulla tutkimuksella.

Naisen seksuaalisuus

Naisen seksuaalisuus on monimutkainen, psyko-fyysinen kokonaisuus. Halulla ja halun puutteella on suuri merkitys naiselle ja parisuhteeelle.  Noin 35% 18-74 vuotiailla naisilla esiintyy halun puutetta, joskin kaikkia se ei tietenkään haittaa. Naisen sukupuolielimet ovat riippuvaisia hyvästä verenkierrosta ja liukastumisesta, jotta nainen voisi kokea  mielihyvää
ennen yhdyntää ja sen aikana.

Pycnogenol® yhdessä aminohappojen l-arginiinin ja l-sitrulliinin kanssa laajentaa verisuonia, jolloin ne rentoutuvat ja vastaanottavat enemmän happea ja ravinteita tarvittavaan käyttöön, lTyppioksidin tuotanto lisääntyy, joka parantaa myös naisen aivojen reseptorien herkkyyttä ja edesauttaa seksuaalisen ärsykkeen kulkua aivoissa.

Miten eri aineosat vaikuttavat?

Pycnogenol® –ranskalaisen rannikkomännyn kuoriuute lisää typpioksidin tuotantoa elimistössä. Tämä lisää verenkiertoa seksuaalisesti tärkeillä alueilla – lievittää pms- ja vaihdevuosioireita. Se on voimakas antioksidantti. Aminohapot l-arginiini ja l-sitrulliini ovat raaka-aineita typpioksidin tuotannolle elimistössä. Rosvita® – ruusunmarjauute sisältää C-vitamiinia, polyfenoleita, tokoferoleita ja rasvahappoja, joilla kaikkilla oma, tärkeä roolinsa naisen hyvinvoinnill. Se suojaa aivojen reseptoreita ja hermosolujja ja  ylläpitää hyvää limakalvojen terveyttä.

Keillä ja miten ravintolisä voi vaikuttaa?

Lady Prelox® on monen vuoden tutkimuksen ja tuotekehityksen tulos, mikä huipentui kolmeen tieteelliseen tutkimukseen eri ikäryhmillä:: hedelmällisessä iässä olevilla (alle n.40v) naisilla,  vaihdevuosi-ikäisillä (40-50v) naisilla ja vaihdevuodet ohittaneilla (n. 50v) naisilla

Tulokset osoittivat, että Lady Prelox® lisää seksuaalista nautintoa ja halua kaikissa ikäryhmissä, sekä lievittää vaihdevuosioireita.

Tutkimuksissa on käytetty vakioitua ja laajasti käytetty FSFI-lomaketta (Fenale Sexual Funcyion Index). Lady Preloxin vaikutukset ilmenevät vähitellen. Tutkijoiden mukaan vaikutukset voivat alkaa jo kuukauden käytön jälkeen. Yleensä vaikutus havaitaan n. kahden kuukauden kuluttua. Annostus 2 tabl./vrk, mielellään ruokailun yhteydessä. Sopii vegaaneille. Naiset ovat yksilöllisiä, joten vaikutukset voivat vaihdella, osalla ravintolisä ei vaikuta lainkaan. Tuloksiin liittyvät myös henkilökohtaiset elintavat, ravitsemus, fyysinen aktiivisuus ja psyykkiset tekijät, joihin kannattaa hoiodn aikana – ja muutenkin – kiinnittää huomiota.

Dosentti Juhana Pihan kommentti

Naisten seksuaalihäiriöt ovat varsin yleisiä kaikissa ikäryhmissä. Suuri osa lääkäreistä on törmännyt naisten haluttomuuteen, kiiihottumishäiriöihin ja orgasmiongelmiin.

Ongelmana on ollut se, että käytännössä ainoa hoito, mitä on voitu tarjota perustuu seksuaali- ja psykoterapeuttisiin menetelmiin. Näiden menetelmien teho on useimmissa häiriöissä kyseenalainen ja hoitojen saatavuus on huono. Parhaiten toimii paritrerpia, mikäli kyseessä on parishteeseen ongelma. Positiivisia hoitotuloksia on saavutettu hormonihoidoilla ja joillakin kokeellisilla lääkkeillä. Yhdysvalloissa on hyväksytty itseä häiritsevän haluttomuuden (HSDD) hoitoon reseptilääke flibanseriini, joka on tähän mennessä ainoa naisen seksuaalihäiriöihin hyväksytty lääke maailmassa. Se ei ole vielä saanut myyntilupaa EU:n alueella

Lukuisia ravintolisiä on tarjottu ratkaisuksi, mutta näistä ei ole tieteellistä näyttöä. Lady Prelox on ainoa tiedossani oleva ravintolisä, jonka tehosta naisten seksuaaliongelmiin on tieteellistä ja julkaistua näyttö eri-ikäisillä naisilla. Vaikka tutkimuksiin osallistuneiden naisten määrä on melko pieni, tulokset ovat rohkaisevia; tutkimukset nimittäin ovat lume-kontrolloituja ja ravintolisän tehoa on mitattu oikealla ja hyväksytyllä kyselymenetelmällä. Uusi ravintolisä on tervetullut lisämahdollisuus naisten seksuaalihäiröiden hoitoon.

Parisuhteen haasteet lapsiperheissä

Useimmat ihmiset haluavat lapsia itselleen, mahdollisesti lapsesta tai nuoresta alkaenkin. Osa ihmisistä toisaalta voi vastustaa ajatusta, syystä tai toisesta – mutta jossain vaiheessa, yleensä sopivan kumppanin löydyttyä, mieli muuttuukin. Ikävä kyllä, kaikki ihmiset eivät pysty saamaan lapsia, vaikka kuinka niitä haluaisivat ja olisivat hyviä vanhempiakin.

Kun lapset tulevat mukaan parin elämään, se myös lopullisesti muuttuu. Kasvavasta lapsesta, myöhemmin mahdollisista sisaruksista on huolehdittava. Uusioperheissä on oma tilanteensa, kun elämät yhdistetään. Lapset antavat elämään valtavan rikkauden, sisällön ja tunteen jatkuvuudesta. Lapset myös voivat laittaa parin keskinäiset välit todella kovalle koetukselle. Itsessään lasten olemassaolo perheessä harvemmin aiheuttaa eron, mutta lapsiperheen arkeen liittyvät vaikeudet voivat uhata muuten heikkoa parisuhdetta. Esimerkiksi parin kahdenkeskeisen ajan väheneminen voi jo johtaa etääntymiseen. Puolisot saattavat kokea, ettei yhteyttä toiseen enää ole. Usein seksuaalisuuden toteuttaminen kärsii myös.

Avio- ja avoerojen määrät ovat surullisen suuret. Laskentatavasta riippuen noin puolet liitoista päättyy eroon. Tämä, jo viime vuosien aikana vakioitunut määrä, vaikuttaa pitkälti myös olevan hyväksytty tosiasia: näin nyt vaan käy parisuhteille. Lisäksi syntyneiden vauvojen määrä Suomessa on tällä hetkellä poikkeuksellisen alhainen. Se on samaa luokkaa kuin 1860-luvun lopun nälkävuosina, jolloin yhteiskunnan aineelliset olosuhteet olivat aivan toisenlaiset. Jokin meidän yhteiskuntamme ilmapiirissä on pielessä, kun parit eivät lapsia halua tai uskalla hankkia, aineellisesta yltäkylläisyydestä huolimatta.

On myös valitettavaa, että monet parit, joilla on lapsia, ei aina selviä yhdessä. Mitä tehdä asian eteen? Kaiken perusta on tietysti yhteiskunnan arvot. Lasten hankintaa ja niiden kasvatusta, edelleen perheiden hyvinvointia, tulee tukea muutenkin kuin juhlapuheissa, todellisilla käytännön toimilla. Pelkkä erojen suuri määrä, saattaa osaltaan pelottaa pareja. Kun tuokaan pari ei kestänyt lapsiperheen arkea, miksi meidän kävisi paremmin? Jo yleinen asennemuutos auttaisi: vaikeista tilanteista on mahdollisuus selvitä.

Yhteiskunnan tuella voidaan auttaa jo lapsia hankkineiden perheiden vanhempien hyvinvointia ja parisuhdetta, ainakin taloudellisesti. Tästä huolimatta, vaikka yhteiskunnan antamat olosuhteet olisivat hyvätkin, parit voivat tietysti joutua ongelmiin keskinäisissä väleissään. Esimerkkinä mainittakoon heikko sosiaalinen turvaverkko, kuten kaukana asuvat sukulaiset ja ystävät.

Terveydenhuollon rooli on tärkeä. Mitä aiemmin terveydenhuollon ammattilaisten interventio huonontuneeseen parisuhteeseen tehdään, sen parempi. Asia tulee rohkeasti ottaa esille esimerkiksi lastenlääkärin vastaanotolla, työterveydessä tai muiden erikoislääkärikäyntien yhteydessä. Terapia-apua kannattaa tarvittaessa tarjota ja madaltaa sen kynnystä. Useissa tapauksissa ylivoimaisilta tuntuvat parisuhdeongelmat muuttuvat tavallisen ihmisen mittaisiksi, normaaliin elämään kuuluviksi asioiksi, eivätkä enää tunnu ylivoimaisen raskaan kivireen vetämiseltä. Tulee muistaa, että onneksi kyse on useimmiten parisuhteen ongelmien ratkaisusta, ei jommankumman tai molempien vakavista henkilökohtaisista mielenterveysongelmista. Ikävä kyllä pitkittyneissä parisuhdeongelmissa myös henkilötason murheet, kuten vakava masennus voivat astua kuvaan. Siksi apua kannattaa ajoissa hakea, jo lasten takia.

Jussi Nissisen haastattelu 26.7.2017

Jussi Nissinen

Pääteemoina

  1. Elämänhallinta
  2. Onnellisen parisuhteen ainekset
  3. Riittävän hyvä seksuaalisuus

Kysymykset lihavoidusti

Mistä muodostuu hyvä elämänhallinta?

Elämää ei voi täysin hallita, mutta me voimme vaikuttaa omiin tekoihimme, valintoihimme ja omiin tunteisiimme. Myös omaan ajatteluumme voimme vaikuttaa. Olemme osa luontoa ja ihmissuhteita. Me emme voi omassa päässämme yksin ratkaista asioita, vaan olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Kehitymme koko ajan suhteessa lähellä oleviin ihmisiin: vanhempiimme, sisaruksiimme ja ikätovereihimme koulussa ja harrastuksissamme. Myöhemmin myös mahdollinen parisuhde on meille merkittävä kasvun paikka. Olemme niissä koko ajan oppimisprosessissa. Siihen vaikuttaa se, miten meihin on suhtauduttu ja miten suhtaudumme muihin ihmisiin. Merkittävää on, kasvaako meissä kyky pitää huolta omista tarpeistamme ja opimmeko tunnistamaan toisten todellisia tarpeita.

Turvallinen toisen läheisyys on meille ehkä kaikkein haavoittuvin tarpeemme. Uskallanko tuoda sen esille haavoittuvuuteni ja miten teen sen? Entä kun toisen käyttäytyminen satuttaa? Miten reagoin siihen? Voinko sanoa, että se mitä teit, sattui minuun? Sillä tavalla voin olla kontaktissa omiin perustarpeisiini. Ei anneta ikävältä tuntuvien asioiden turhaan muhia päässämme vaan pystymme ilmaisemaan tunteemme niille, joihin ne liittyvät.

 

Riittävällä rohkeudella?

Kyllä, riittävä rohkeus. Häpeä voi lamauttaa rohkeuttamme, jos vaikkapa lapsuudessa ei ole saanut riittävästi hyväksyntää omana itsenään. Jos huomaa aikuisena, että ei arvosta itseään ja pakenee perustarpeitaan, olisi hyvä tutkia mihin se voisi liittyä. Voin kysyä, millä tavoin kohtelen itseäni? Laitanko itseni piiloon? Antaisinko parhaan ystäväni kohdella itseään samalla tavoin? Voisinko ryhtyä itselleni arvostavaksi ja rohkaisevaksi ystäväksi?

 

Kukaan ihminen ei ole ilmeisesti suojassa näiltä?

Ei, joskus, kun teen terapiatyötä, saatan sanoa: ”Olen vihainen puolestasi. Kuinka kohtelet itseäsi tällä tavalla?” Joskus tarvitaan joku, joka herättelee, että sinulla on ihan sama ihmisarvo kuin työkavereillasi tai puolisollasi tai kellä tahansa. ”Miksi suostut pitämään itseäsi noin huonossa asemassa?” Taustalla voi olla koulukiusaamista tai sitä vanhemmat ovat kohdelleet huonommin kuin muita sisaruksia. Siitäkin voi selvitä. Kun tämän tunnistaa, itsensä arvostamista voi harjoitella ihmissuhteissaan. Rohkeutta toki tarvitaan siinä, että irrottautuu ihmissuhteista, joissa ei saa arvostusta omana itsenään, ja uskallusta tarvitaan siinä että lähestyy ihmisiä joilla on kyky arvostaa sekä itseään että läheisiään.

 

Persoonasi aikojen alussa ja lapsuus, tämäkö on se yhdistelmä, jolla ihminen lähtee liikkeelle?

Kyllä, mutta me emme ole sen vankeja. Kun terapiatyössä kohtaan elämän hallinnan ja itsearvostuksen vaikeuksia, niin monilla lapsuuden ympäristö tai koulukiusaaminen ovat vieneet itsetuntoa ja hallinnan tunnetta elämästä. Joillekin se näkyy vetäytymisenä, joillekin taas ylenpalttisena aggressiivisuutena. Joko ei puolusta omia rajojaan tai hyökkää muita vastaan.

 

Automaattiohjauksella elämä läpi, sinulla voi olla hyvä elämä tai huono tai jotain sieltä väliltä. Mutta onko järkevä tavoite yrittää päästä itsereflektoivaan toimintatapaan omassa elämässä?

Kyllä, nähdä elämä niin, että voin vaikuttaa asioihini paljon, mutta minun pitää avoimesti tutkia mitä asenteeni ja tekoni vaikuttavat ympäristööni ja itseeni. Olen ehkä ollut itse vaikuttamassa tapahtuneisiin riitoihin ja ongelmiin. On tarpeen pohtia ja kyseenalaistaa omia ajatuksia ja tiettyjä tunnereaktioita, ja tutkia, mihin ne perustuvat. Saatan usein syyttää puolisoa tai kumppania tai ystävää siitä, että hän teki noin. Mutta minähän olin jo tehnyt jonkin tulkinnan siitä mitä hän teki. Me teemme hyvin paljon tulkintoja toisistamme menneisyyden kokemusten perusteella ja hyvin usein teemme vääriä tulkintoja. Kuvittelemme, että tuo ihminen ajattelee samoin kuin minä tai kuin joku minua huonosti kohdellut ihminen. Mutta meidän pitäisi kysyä, mitä oikeasti tarkoitit ja mitä mielessäsi liikkui, kun tein noin, pyysit tuota tai et halunnutkaan tätä. Mitä nämä asiat sinulle merkitsevät?

 

Onko ilmiongelman alla yleensä on jotain muuta? Varsinkin jos toistuvasti ihminen kohtaa ongelmia?

Kyllä, parisuhteessa tai myös työyhteisössä tapahtuvissa toistuvassa konfliktitilanteissa kannattaa miettiä, mikä saa minut ja vastapuolen kiihtymään tai perääntymään. Usein se osuu kummassakin johonkin arkaan paikkaan. Silloin kun kiihdyn kovasti tai vetäydyn, on parempi, etten lähde ensimmäisenä syyllistämään toista vaan tutkailen, mihin toisen toiminta osui minun elämässäni ja mihin minun toimintani toisessa? Sitten voin kysyä, että mitä tarkoitit, kun sanoit noin. Mihin sinä siinä reagoit? Millä tavalla ymmärsit minun toimintani? Voidaan kysyä kaverilta, puolisolta, partnerilta, miten sinä ymmärsit sen, kun minä kiihdyin? Lähdemme tarkistamaan mitä meissä tapahtuu pinnan alla sen sijaan että antaisimme automaattisten taistele/pakene reaktioiden hallita toimintaamme. Meidän viestinnässämme tapahtuu hyvin paljon harhaan johtavia pikatulkintoja.

 

Kunnollinen dialogi myös parisuhteessa?

Kyllä. Parisuhde on elämän mittainen oppimisprosessi. Kun tapaamme uuden kiinnostavalta tuntuvan ihmisen, luomme nopeasti mielikuvia. Olisiko tuo ihanteellinen partneri minulle? Ehkä jo vähän ihannoinkin sitä ihmistä ja sijoitan häneen monia asioita, joita hänessä ei ehkä ole olemassakaan. Mutta hän muistuttaa jotain, mitä haluamme, ja oletamme että tarpeemme voisivat toteutua hänen parissaan. Alkuhuuman jälkeen meidän pitäisi oppia tuntemaan ihminen sellaisena kuin hän on oman historiansa tuloksena, hänen kasvunsa ihmisenä. Mitä hän on oppinut pelkäämään muissa ja mitä vailla hän on ollut? Eli parisuhde on jatkuva eräänlainen oppimisen jatkumo. Olen itse omassa parisuhteessani huomannut koko ajan uutta opittavaa kumppanistani, oppi ei koskaan tule valmiiksi.

 

Välillä on täysi työ selvitä itsensä kanssa. Toista ei voi koskaan täysin ymmärtää ja päästä sisälle häneen. Mutta sitä kannattanee yrittää, mitä toinen ajattelee, todella kuuntelet häntä etkä kierrätä hänen sanojaan itsesi kautta?

Kyllä. Ja siinähän tapahtuu se, että alat ymmärtää myös itseäsi enemmän pikkuhiljaa. Aina kun kuuntelee toista, ajatukset lähtevät liikkeelle ja niissä voi olla sellaista, jotka kolahtavat sinuun itseesi. Keskinäinen kunnioitus mahdollistaa, että toinen voi vapaasti ja avoimesti, turvallisesti kertoa, miten hän kokee asiat. Silloin se luo minulle mahdollisuuden reflektoida sitä, miten itse asiat koen. Me olemme loppuun asti itsellemmekin arvoituksia. Olemme luoneet tietyn kuvan tai tiettyjä kuvia itsestämme ja sanoisin että ne kuvat ovat vajavaisia. Toisen kautta voin oppia tuntemaan itseäni aina lisää. Löydän itsestäni unohtuneita tai kesken jääneitä puolia ja saan tilaa uusille avauksille.

 

Eli toinen parisuhteessa antaa usein jonkun yllättävänkin asian ja sitten hoksaat, näinhän se onkin?

Kyllä, sillä tavalla, kun rohkeasti näkisimme parisuhteen uudelleenoppimisen maailmana. Helpostihan käy, että me alamme odottaa partnerilta tiettyjä asioita, miksi se ei tee noin, miksi se nyt tekeekin näin? Ja miksi se esimerkiksi ripustaa pyykit nyt tuolla tavoin, täysin käsittämättömällä tavalla. Tai laittaa astiat näin, miksi se ei suostu tekemään niin kuin minä olen tottunut? Hän tykkääkin laittaa ne omalla tavallaan ja hänelle tulee hyvä olo, kun hän tekee niin. Vaikka minusta se olisi ihan käsittämätöntä. Se on hänen maailmaansa ja se että hyväksyn hänen erilaisuutensa, niin siitä alkaa myös hänen kunnioittamisensa. Me emme voi toista kunnioittaa ennen kuin hyväksymme hänen erilaisuutensa.

 

Miten näet eri elämänvaiheiden merkityksen? Jos ajatellaan, että ihminen on teini, sitten 20…30 välissä, mennään ajassa eteenpäin, miten tätä elämää kannattaisi elää?  

Teinivuodet ovat sitä aikaa, että otetaan asioita haltuun. Se on hirvittävän jännää aikaa, myös kaikki maailman tuska on usein mukana. Ideologiat syntyvät, miten toivoisi maailman olevan. Se on hyvää aikaa tietyllä tavalla. Ehkä ollaan myös idealistisia eli se, miten asioiden pitäisi olla, tulee aika voimakkaana ja kuitenkaan asioita ei vielä täysin ymmärrä. Siinä mielessä se on hyvin ristiriitainenkin kausi.  Mutta kun mennään työelämään ja parisuhteeseen, tuleekin aika suorittava vaihe. Minun täytyy lunastaa paikkani opinnoissa ja työpaikalla, osoittaa osaamiseni siellä. Toki hyviä kaveruussuhteita syntyy myös paljon, jotka voivat olla tärkeä tuki ja varaventtiili. Parisuhteiden tai monisuhteiden ja perheen rakennustyö alkaa.

Kaveruussuhteiden merkitys on läpi elämän tärkeä. Voisimme purkaa ongelmiamme. Seksistä työvaikeuksiin ja kaikkea siltä väliltä. Se olisi ideaalitilanne. Parasta olisi, jos pystyisimme kehittämään kaveri/ystävyyssuhteissamme todella luottamuksellisia välejä ja keskinäistä kunnioitusta. Niistä on paua siinä, miten selvitä miehenä, naisena, muunsukupuolisena, miten selvitä työelämässä ja pari/monisuhteissa sellaisena kuin olet myös seksuaalisesti. Työelämä on tärkeätä toki ravinnon, toimeentulon ja sosiaalisen osallisuuden turvaajana. Pari/monisuhde on tärkeä turvan ja rakkauden tyyssijana. Oikeastaan nämä kolme ovat kaiken perusta: työ, pari/monisuhde ja kaveruus/ystävyys ja sitten tulee ihmisen seksuaalisuus. Jos ei ole pari/monisuhdetta, niin seksuaalisuus muuten toteutettuna on myös toki tärkeä osa ihmisyyttä ja hyvinvointia.

20…30 ikävuosien välissä, kaikki on vielä rakennusvaiheessa yleensä ja sitten 30…40 välillä alkaa ehkä jo vähän elämä rauhoittua. 40…50 välissä voidaan ruveta jo katsomaan taaksepäin, mutta tässä vaiheessa on vielä mahdollisuus uuden oppimiseen. Olen tehnyt töitä pitkään päihdehuollossa ja siellä olen huomannut että siinä 50 vuoden paikkeilla moni mies rupeaa katsomaan asioita hieman avarammin kuin aikaisemmin. Onko näyttämisen tarve ikään kuin helpottanut? Sitten voi jo vähän hengähtää ja ajatella asioita uudesta näkökulmasta.

Taikka jotkut miehet tekevät siten, että tulee uusi harrastus, moottoripyörä tai jotain sellaista. Ja usein naiset, 40…60 ikävuosien välillä, kun ne ovat kasvattaneet omat lapset, niistä tulee hyvin rohkeita. Monta kertaa olen todennut, että naiset pystyvät miehiä rohkeammin kyseenalaistamaan tutuksi tulleita asioita. Johtuuko ehkä siitä, kun naiset ovat tehneet sen urakan, joka on tosi iso työmaa, että on kasvatettu lapset ja pidetty heistä huolta. Lapsethan kyseenalaistavat sinua jatkuvasti. Vanhempana joutuu tutustumaan sekä omiin vahvoihin puoliinsa että omiin heikkouksiinsa. Naiset usein vielä miehiä enemmän.

 

Eli naisten osalta tulee sitten loistavia kukoistuksia myös?

Kyllä, jollain tavalla naiset huomaavat pitää itsestään, sekä eroottisesti että muullakin tavalla huolta. Ja miehet ehkä, meillä olisi vähän opittavaa. Osa miehistä menee siihen suuntaan ja osa ei.

 

Naiset näyttävät saavat helpommin, vaikka työpaikoilta pysyviä ystäviä, vaikka työpaikat vaihtuvat. Miehillä taas tällöin tai eläköityessä ystävyyssuhteita ei jääkään jäljelle? Tekeekö mies jotain väärin?

Onko niin, ettei ole riittävästi huolta pidetty siitä työpaikan kaveriporukasta? Vai onko esimerkiksi nuoruuden kaveriporukka liian päihdekeskeinen? Päihdekeskeisyys on varmasti yksi merkittävistä miesten ongelmista. Jos yhdessä olo ja vapautuminen tapahtuvat vain alkoholin kautta ja sitten toteaakin, että juomisen seurauksena parisuhde tai työ vaarantuvat. Jos lopetan tai vähennän juomista, mistä löydän enää kavereita?

 

Entä sitten, jos päihdeongelmaa ei ole mutta miehellä on silti suppea kaveripiiri. Työpaikoilla myös miehet välttävät usein naisia enemmän sitä, ettei tulla liian läheisiksi kavereiksi?

Olisi hyvä rohkaistua vain tai että olisi joku porukka, jossa on helppo hengittää. Erilaiset yhdistykset ja harrastukset. Kyllähän suomalaisella miehellä on yksi selviytymisen malli, joka kulkee sukupolvelta toiselle: yksistään pärjääminen. Mies lähtee usein luonnon pariin, menee kalaan, menee metsään. Usein vaikka koira mukana. Tämänkin tyyppinen asia voi toimia. Monelle miehelle kaveripiirin korvaaja on todellakin luonto eri muodoissaan, luonto joka on elävä organismi. Siellä tapahtuu asioita, luonto hengittää. Tutkimukset osoittavat myös, että ihminen rauhoittuu luonnossa ja stressitaso laskee siellä. Jollain tavalla moni mies ei koe yksinäisyyttä metsässä.

 

Mennään seksuaalisuuteen, mitäpä sanoisit kokemuksellasi siitä, mikä takaa riittävän onnellisen seksuaalisuuden ihmisellä?

Se mikä parantaa edellytyksiä hyvään seksuaalisuuteen on lapsuus, minkälaiset eväät olemme saaneet. Ja edelleen aikuisina voimme vaikuttaa lapsiimme, minkälaiset eväät he saavat hyvälle seksuaalisuudelle. Alusta lähtien lasten olisi hyvä oppia kokemaan, että seksuaalisuus on asia, josta voi keskustella turvallisesti. 5…7 vuotiailla lapsilla voi olla jatkuvastikin pippeli ja pimppi mielessä. Niitä kosketellaan ja esitellään ja niistä puhutaan ja sitten seurataan miten aikuiset reagoivat. Vanhempien tulisi suhtautua siten, ettei näitä leikkejä kielletä muttei tehdä myöskään isoa numeroa puolin eikä toisin. Lapsi ei saa muita kiusata näillä. Mutta aina vastataan lasten kysymyksiin tällä alueella.

Se on se kaikkein tärkein asia. Mitä tahansa lapset kysyvät niin vastataan asiallisesti. Riittävän rehellisesti, lapsen ymmärtämällä kielellä. Tämä takaa sen, että mikä tahansa pulma tulee myöhemmin, ihminen voi sen kohdata. Meillä kaikilla on hyvin yksilöllinen seksuaalisuus. Mallit jotka tulevat eri puolilta, elokuvista, romaaneista ja lehdistä, eivät sovi kaikille. Kullekin meistä syntyy henkilökohtainen seksuaalinen käsikirjoitus siitä, mikä kiinnostaa ja tuntuu hyvältä. Siksi on tärkeää, että opimme tulemaan sinuiksi oman seksuaalisuutemme kanssa ja pystymme puhumaan siitä, vaikka jollekin hyvälle kaverille tai jos olen parisuhteessa, niin kumppanille. Mistä kukin on oppinut tykkäämään seksuaalisuudessa. Kiinnostaako sinua tämmöinen seksuaalisuus vai minkälainen sinun seksuaalisuutesi on? Edelleenkin mennään aika paljon ns. käsikopelolla, jolloin kumpikin saattaa alkaa teeskennellä mitä kuvittelee toisen haluavan.

Jos ei ole ollut mahdollisuutta tutkia itseään, mistä pitää, lähtee toteuttamaan esimerkiksi pornosta opittua mallia, että seksi seksi on vain yhdyntää ja vain tietyissä asennoissa tapahtuvaa yhdyntää. Ihminen ei ole riittävästi uskaltanut tutustumaan omaan kehoonsa ja antamaan partnerinsa opettaa mitä muuta voisi kokeilla. Myös parisuhteessa olisi hyvä olla riittävän avoin uusille asioille. Ettei se ole vain näin, vaan avataan ovia, voisiko se olla tätä myös? Kuten parisuhteessa muutenkin, tietoisuus siitä mikä musta tuntuu hyvältä ja mikä toisesta tuntuu hyvältä, voi rikastua. Voisiko se tuntua minusta hyvältä mikä sinusta tuntuu hyvältä. Eli yhdessä tutkitaan seksuaalisuutta ja mietitään, miten se voisi vielä laajentua tai syventyä parisuhteen aikana.

 

Mitä mieltä olet median vaikutuksesta. Asiallinen tieto on aina hyödyksi mutta on paljon muunkinlaista tietoa? Kirjavaa ohjeistusta on, vaikka lehdissä hyvin paljon ja lisäksi mm. erilaiset verkon keskustelufoorumit. Luodaan malleja, että keskimäärin ihmiset tekevät näin seksin suhteen?

Kyllä, emme voi välttyä näiltä jutuilta, mikä tarkoittaa sitä, että niille täytyy olla kysyntää. Sillä tavalla ihmisillä on tarve keskustella ja jostain saada tietoa, rohkaisua viikonlopuksi. Mutta todellakin, auttavatko nämä ihmisiä oikeasti keskustelemaan keskenään. Vai antavatko ne vääriä malleja, aletaan liikaa tehdä temppuja niin sanotusti. Parhaimmillaan ne voivat toimia luvanantajana, tämmöistäkin voi tehdä ja se on mahdollista.  Hyvä puoli on juuri tässä, mikä varmaan monella toimittajalla onkin mielessä, annetaan lupa kokeilla erilaisia asioita, kunhan niistä ei tule temppuja. Seksi on parhaimmillaan keskinäistä leikillistä uteliaisuutta. Lupa ei saa koskaan tulla vain itselle vaan myös kumppanilla on oltava oma sisäinen lupansa. Harjoitellaan asioista puhumista kumppanin kanssa.

 

Usein tuntuu, että naiset ovat hyvin kriittisiä omalle vartalolleen jo nuoresta lähtien. Miehen silmissä mitään ongelmaa ei ole eikä tulekaan, vaikka nainen on ikääntynytkin. Miehillä taas puolestaan usein voimakas erektiokeskeisyys ohjaa voimakkaasti seksuaalisuutta?

Kyllä, pornon malli on huono. Miehillä on valtava kalu ja erektio, naiset puolestaan ovat hyvin trimmattuja. Mallit ovat hyvin epärealistisia. Lisäksi lehdissä on jatkuvasti laihdutusohjeita, miten pudotat kilojasi.  Kulttuurimme on hyvin vartalonmuokkauskeskeinen, jolloin naisille hyvin helposti tulee voimattomuuden tunne, joka vie iloa pois.  Miehillä puolestaan juuri erektiokeskeisyys on usein liian keskeistä. Osa miehistä on myös oppinut, että partnerin vartalon pitää olla tietynlainen. Varsinkin nuoret keski-ikäiset miehet voivat olla hyvin ankaria sille, jos naisen vartalo on muuttunut ajan kuluessa. ”Tuon näköisen naisen kanssa en alkanut seurustella, voisitko tehdä jotain vartalollesi, minulla ei enää seiso sinun kanssasi.” Tähän olen törmännyt. Edellytetään, että nainen käy jatkuvasti salilla ja trimmaa vartaloaan. Puoliso nähdään pitkälti seksifantasioiden objektina.

Naisten puolelta taas välillä kuulee, että mies jolla ei seiso on luuseri. Mies jolla kalu on pieni, ei vaan tyydytä. Naisista löytyy myös näitä asenteita ja moni mies on menettänyt miehisen itsetuntonsa ns. kastroivan katseen alla. Sen jälkeen mies on hyvin varovainen seksin suhteen. Laidasta laitaan kylmää asennoitumista löytyy.

Kun puhutaan elämänhallinnasta, niin on hyvä tunnistaa vastuumme siitä, miten paljon vahinkoa voimme tehdä toiselle ihmiselle arvostelemalla hänen vartaloaan, penistään tai eroottista suorituskykyään.. Ihmisestä löytyy yllättävän paljon julmuutta ja itsekästä vallankäyttöä. Se kääntyy myös itseään vastaan. Kun puuttuu kyky rakentaa hyviä suhteita, joutuu jatkuvasti pettymään. Parisuhteessa meidän tulee kannustaa, rohkaista ja kunnioittaa toinen toistamme, silloin autamme toisiamme kasvamaan myös seksuaalisuudessamme.

 

Miten näet tämän hetkisessä Suomessa tilanteen, kun mennään perusheteromallista pois, onko tilanne riittävän hyvä, vai ovatko esimerkiksi maantieteelliset erot merkittäviä edelleenkin suuret, suhteessa moninaisuuteen?

Erot ovat edelleenkin suuret. Työni kautta olen todennut, miten henkisesti ahtaalla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret edelleenkin ovat. Edelleen he joutuvat koko ajan miettimään eri yhteyksissä tulenko nähdyksi ja hyväksytyksi itsenäni vai en. Moni heteronuori ei tule koskaan edes ajatelleeksi minkälainen tilanne voi olla.

 

Mitä sanot, lähteekö muutos parempaan liikkeelle lasten kasvatuksesta, koulujen antamasta opista?

Kyllä, nimenomaan siitä. Kun tulee vähemmistöjä loukkaavaa puhetta tai vastaavaa, siihen on puututtava heti. Ajattelen vaikka urheiluseurojen valmentajia tai kaikkia muita nimenomaan nuorten parissa työtä tekeviä ihmisiä, he ovat suuressa vastuussa. Juuri siellä tämä homottelu ja muu nimittely tulee nuorille aktiivisesti vastaan. Erityisesti yläasteikäisten opettajien ja valmentajien, nuorisotyöntekijöiden ja muiden tämän ikäisten nuorten kanssa tekemisissä olevien vastuu on keskeinen. Minkälaisen mallin he antavat, miehistä, naisista, transsukupuolisista ja muunsukupuolisista? Miten he puhuvat seksuaalisuudesta? Osa aikuisista ikävä kyllä lähtee kosimaan ”kovisnuorten” suosiota puhumalla vähemmistöön kuuluvista halveksivasti.  Aikuisten tulee sen sijaan tuoda esille, miten typerää pullistelua muita halveksiva puhe on, haastamalla loukkaavia puhetapoja. Kun aikuiset ja toiset nuoret todella puuttuvat näihin, sillä on vähitellen vaikutusta.

Lähdimme liikkeelle elämänhallinnasta. Elämä ei ole hallittavissa, mutta voimme jatkuvasti oppia lisää itsestämme, toisistamme, ihmisyhteistöistä ja luonnosta. Emme voi pakottaa itseämme eikä toisiamme etukäteen asetettuihin odotuksiin. Se sijaan voimme kehittyä tunnistamaan mitkä asiat ravitsevat omaa, toisten ja luonnon elämää ja mitkä sitä tuhoavat. Sen tiedon omaksuminen ja käyttäminen yhteisen hyvän puolesta on parasta elämänhallintaa.

Jouni Pölönen

Parisuhteen hyvinvointiin taitoja

Positiivinen elämänasenne

Positiivinen, myönteinen elämänasenne koetaan jo käsitteenä, paljon hoettuna kliseenä, mitä se ei ole. Se on tärkeä asia koko elämän ja edelleen parisuhteen hyvinvoinnin perustaksi. Negatiivinen pessimistinen ilmapiiri tarttuu toisiin ihmisiin, varsinkin kumppaniin, jonka kanssa yleensä ollaan paljon yhdessä. Turha taaksepäin katsominen, pieleen menneiden asioiden sekä ongelmien vatvominen. Näitä kannattaa välttää. Erehdyksistään voi ottaa opiksi, mutta niihin ei kannata juuttua. Useimmat ihmiset haluavat hyvää muille ja heihin voi luottaa. Huumori ja valoisa elämänasenne ovat tärkeitä asioita, jotta parisuhde voi hyvin. Mikäli jostain syystä jotkut menneet asiat ahdistavat kohtuuttomasti, niistä yli pääsy tuntee vaikealta, ne ovat mielessä häiritsevän pitkään ja kuormittavat sinua ja suhdettasi, tällöin kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen. Niistä on turha kärsiä.

Aivotutkimuksessa on saatu selville, että ihmisen aivot alkavat uudelleen rakentua eri tavalla, kun ajattelemme myönteisesti, suuntaamme energiamme eteenpäin elämässä. Suomessa ilmasto on jo vaativa. Meillä on hyvin kaunis luonto ja pitkä valoisa ajanjakso. Sen vastapainona on pitkähkö lyhyen valoisuuden ajanjakso, jolloin usein aurinkokaan ei näyttäydy. Tällaisina päivinä myönteinen elämänasenne joutuu koetukselle. Mutta läheisistä ihmisistä, hymyistä, ilosta, myötäelämisestä, niistä kaikista saa hyvää energiaa myös harmainakin päivinä. Toisinpäin, apeus ja alakulo tarttuvat erityisen helposti näinä ajankohtina. Pahimmillaan synkkyyttä aletaan ”hoitaa” päihteillä tai pakenemisella erilaisiin asioihin. Ihminen menee ojasta allikkoon. Kumppanin kanssa kaikki kiva yhdessätekeminen antaa hyvää energiaa, lujittaa parisuhdetta ja kantaa vaikeidenkin asioiden yli.

Kyllä taaksekinpäin voi katsoa. Meillä jokaisella on kauniita ja mukavia muistoja menneisyydestä. Toisilla enemmän, toisilla omasta mielestään vähemmän, ja jotkut voivat kokea että kokonaiset elämänjaksot ovat menneet pieleen. Usein erityisesti kariutuneen parisuhteen ajanjakso muuttuu ihmisen mielessä synkäksi elämänvaiheeksi. Entinen kumppani muuttuu eriskummalliseksi olioksi, jossa ei ole mitään hyvää koskaan ollutkaan. Miksi ihmeessä vuosien, jopa vuosikymmenten ajanjakso kannattaisi muuttaa pelkästään huonoja asioita ja muistoja sisältäväksi ajaksi? Välittömästi eron jälkeen voi tuntuakin, että tulipa tehtyä suuri virhe. Ajan kuluessa kannattaa olla armollinen itselle ja muille. Varsinkin lapset kärsivät turhaan tällaisesta.

Usein rahaan liittyvät asiat, esimerkiksi epäoikeudenmukaisiksi koetut perinnönjaot ja vastaavat, voivat aiheuttaa pahimmillaan loppuelämän mittaista katkeruutta. Henkilö joka näitä mielessään vatvoo, tartuttaa katkeruutensa helposti lähipiiriinsä, varsinkin parisuhde kärsii. Onko se saamaton perintöpöytäliina todellakin sen arvoinen, että pysyvään katkeruuteen kannattaa mennä. Toisena esimerkkinä työelämän epävarmuudet ovat myös asia, joista kannattaa mahdollisimman nopeasti päästä yli. Tänä päivänä saatikka tulevaisuudessa entisajan työsuhteet, joissa ollaan samassa työpaikassa nuoresta eläkkeelle asti, vaikka ei edes huvittaisi, ovat harvinaisia. Tietty epävarmuus on hyväksyttävä. Käännettävä se rikkaudeksi, uusiksi mahdollisuuksiksi elämässä.

Aikuinen ihminen ei ole vastuussa vain itselleen. Siksi joka päivä ajatelkaamme, mikä tässä päivässä oli hyvää, sellaista josta voin olla onnellinen. Se kannattaa kertoa sille rakkaalle kumppanilleen myös. Ja kuunnella häntä, mitä hänelle kuuluu, juuri tänään.

Jouni Pölönen

Pitkittyneen siemensyöksyn hoitaminen terapialla

Ongelman päähoidosta ja sen määritelmä: Lopussa viitatun tutkimuksen mukaan liikaa pitkittynyttä miehen siemensyöksyä voidaan hyvillä tuloksilla hoitaa ns. STP-mallin mukaan. Tämä on integroitu menetelmä, joka pitää sisällään ongelman etiologian, eli sen syy-seuraus -suhteiden arvioinnin, ongelman diagnoosin ja itse sen hoidon. Mikä on viivästynyt siemensyöksy? Tämän tutkimuksen mukaan ensinnäkin arviolta 1-4 % miehistä kärsii tästä vaivasta, mutta määrä on kasvanut viime vuosina. Kasvun arvioidaan johtuvan mm. nettipornon yleistymisestä, eli mies saa ejakulaation masturboidessaan yksin, helpommin kuin yhdynnässä tai muussa seksuaalisessa kanssakäymisessä kumppaninsa kanssa. Lisäksi erilaisten masennuslääkkeiden käyttö on lisännyt tämän ongelman määrää.

Myös se, että ikääntyneemmät ihmiset harrastavat aiempaa enemmän seksiä, on lisännyt ongelman yleisyyttä. Näiden miesten ryhmässä arvioidaan, ainakin ajoittain jopa 20-40 % kärsivän tästä vaivasta. Tämä tutkimus pitkittyneestä siemensyöksystä pohjautuu tuloksiin yli 40 vuoden ajalta ja tänä aikana yli 300 tästä ongelmasta kärsivää miestä ja heidän hoitoaan on tutkittu. Ongelma voi olla sellainen, että mies on kärsinyt siitä aina, ns. primääriongelma, tai se on alkanut jossain vaiheessa elämää, sekundääriongelma. Mies voi myös ajoittain kärsiä tästä ongelmasta.

Mikäli mies ei pysty ejakuloimaan tahdonvoimaisesti alle 25 minuutissa useimmissa yhdynnöissään; tai hän haluaisi ejakuloida nopeammin kuin mihin hän kykenee; tai miehelle koituu negatiivisia henkilökohtaisia ongelmia, kuten ahdistusta asian johdosta ja mies alkaa esimerkiksi välttää sukupuolista kanssakäymistä. Tällöin pitkittyneen siemensyöksyn määritelmä täyttyy. Tai mies ei saa siemensyöksyä ja orgasmia toisen kanssa yhdynnässä lainkaan. Tutkimusten mukaan suurin osa miehistä saa siemensyöksyn 4 – 10 minuutin kuluessa, mediaanin ollessa 5,4 minuuttia. Ja mikäli mies kykenee vaikuttamaan siemensyöksyn ajoitukseen riittävästi, tällöin voidaan katsoa olevan normaalin tilanteen. Tutkimusten mukaan noin kolmasosa miehistä kärsii jossain vaiheessa elämänsä aikana liian nopeasta siemensyöksystä. Joten se on pitkittyneeseen siemensyöksyyn verrattuna paljon yleisempi vaiva, ja myös laajalti tutkittu.

Ongelman syitä ja hoidon yksityiskohdista: Miehillä, joilla on pitkittynyt siemensyöksy, saattaa olla lukuisia syitä tähän ongelmaan. Miehen oma opittu käyttäytyminen tai ulkopuolelta tulevat mallit voivat vaikuttaa. Yhteistä ongelmalle on, että miehen stimulaatio tai fantasiointi itse yhdynnässä on riittämätön siemensyöksyn saamiseksi. Miehellä voi olla vaikeuksia saada ejakulaatio ja orgasmi, mikäli tuntokosketus yhdynnässä naisen vaginaan jää vajaaksi. Vaikka tuntokosketus olisi riittäväkin, ejakulaatio voi jäädä saamatta, mikäli miehen mielessä ei tapahdu riittävää stimulaatiota ja kiihotusta. Taustalla voi olla se, että mies on oppinut saamaan orgasmin ja siemensyöksyn parhaiten masturboimalla yksin.

Tällöin yksi hyvä hoitomenetelmä on että mies opettelee yhdessä kumppaninsa kanssa, että kumppani on masturboinnissa mukana kädellään, suullaan tai vaginallaan. Ennen hoitosuunnitelmaa on tärkeätä kartoittaa miehen ongelman historia. Onko vaiva ollut aina olemassa vai onko se jossain vaiheessa elämää alkanut ja mistä mahdollisesta syystä tuolloin. Usein tämän vaivan hoidossa masturbaation määrää tulee pienentää. Kumppanin viehättävyyden parempi esilletuominen ja välien lähentäminen terapian kuluessa ovat tärkeitä hoitomuotoja. Tänä päivänä ei ole vielä olemassa kunnollista lääkehoitoa pitkittyneeseen siemensyöksyyn.

Ennen terapiahoidon aloitusta tulee arvioida miehen suhde partneriinsa, kokeeko mies kumppaninsa ylipäätänsä riittävän kiihottavana ja mahdolliset partneriin liittyvät yksityiskohdat, erityisesti tuntoherkkyys vaginaan. Miehen oma henkilöhistoria, mieltymykset ja mahdolliset kulttuuriset tai uskonnolliset syyt tulee selvittää. Mikäli ongelma on tullut miehen ikääntyessä, miehen yleisen terveydentilan selvitys on tärkeätä. Hyvä lopputulos syntyy, jos terapian päätteeksi mies kokee kumppaninsa riittävän kiihottavaksi mielessään ja penis saa riittävästi ärsytystä seksuaalisessa kanssakäymisessä. Ja että siemensyöksy tapahtuu kummankin mielestä riittävän nopeasti. Tutkimuksen mukaan yli 75 % miehistä on saanut edellä kuvatusta terapiamallista hyötyä tähän ongelmaan noin 6 viikon kuluessa terapian aloituksesta.

Jouni Pölösen kommentti:
Viivästynyt siemensyöksy on saanut hyvin vähän toistaiseksi huomiota alan tutkimuksessa. Toisin kuin liian nopea siemensyöksy, josta on tehty lukuisia tutkimuksia. Viivästyneeseen tai kokonaan saamatta jääneeseen siemensyöksyyn ja useimmiten myöskään orgasmin saamattomuuteen, ei ole olemassa siihen kehitettyä lääkettä vielä. Onneksi terapian keinoin voidaan isoa osaa tästä vaivasta kärsivää miestä ja paria auttaa. Terapiassa tulisi olla mukana myös kumppani. Väestön ikääntymisen myötä esimerkiksi, tästä ongelmasta kärsivien määrä tulee tulevaisuudessa kasvamaan. Samaten erilaisten mielialalääkkeiden käyttö saattaa jatkossa edelleen kasvaa, joka lisää tästä ongelmasta kärsivien miesten määrää.

Jouni Pölönen

LÄHDE:

Perelman MA. Psychosexual therapy for delayed ejaculation based on the Sexual Tipping Point model. Translational Andrology and Urology 2016; 5(4): 563 – 575